Tiistaina oli taas tämmöinen mutrunaama, kun tehtiin keväällä suunniteltu hammashoitoreissu. Toukokuun tarkastuksessa epäiltiin, että pitäisi hammaskiven lisäksi poistaa hammas. Kaikki poskihampaat kuvattiin ja havaittiin vain lievää luukatoa (parodontiitti) kaikissa alaposkihampaissa. Kissakas-sivustolla voi kurkata, miltä toimenpide näyttää. Ohjeina oli päivittäinen hampaidenharjaus. Päivittäinen! Onhan se ollut tiedossa, että sitä pitäisi tehdä useammin, mutta onpa kovat vaatimukset. Hammastahna on todennäköisesti ehtinyt vanhentuakin tässä olemattomassa käytössä
Neljä röntgenkuvaa ja vähäisen hammaskiven poisto nukutuksessa kustansi n. 280 euroa (klinikkamaksun osuus 23 euroa). Tuskin saa vakuutuksesta mitään takaisin, mutta sentään annettiin tarkka erittely, jos nyt kuitenkin yrittäisi.
Kotona otettiin muutamia harha-askeleita. Pakko oli pysyä pystyssä vaikka väkisin. Jostain syystä Mindy oli hurjan säikky vielä seuraavana iltanakin. Mindy saattoi ihan selittämättömistä syistä yhtäkkiä syöksyä maha maata viistäen sängyn alle. Mindy on kyllä muutenkin joskus ihmeen säikähtelevä ja pompata leivänpaahtimessa valmistuvien leipien kanssa kilpaa tai säpsähtää lehden sivun kääntämistä. Nyt säikkyys kasvoi omiin sfääreihinsä.
Olisikohan ollut tunti kotiutumisesta, kun Mindy alkoi vaahdota. Sitä ei aina meinannut saada pyyhittyä pois, kun kissa kipitti vaahtoinen kuolavana valuen piiloon taas sängyn alle. Puolisen tuntia sitä kesti. Suun normalisoituessa ja tasapainon parannuttua uskalsin antaa seitiä, joka maistui. Hidasta syöminen oli, kun piti välillä pysähtyä tuijottelemaan ennen kuin taas jatkui. Tai sitten seitipala oli kuljetettava ensin parvekkeelle ja sieltä takaisin ruokakupin viereiselle matolle.
Nyt Mindy on taas oma hassu itsensä, joka odottaa rapsutuksia peppu pystyssä ja tulee kiehnäämään ja kieppumaan jalkoihin, kun pitäisi mennä suihkuun. Aamulla Mindy tulee hienovaraisesti vihjaamaan, että saattaisi olla aika nousta, mutta jää itsekin nukkumaan, ellei mitään tapahdu - kunhan ehtii joka tapauksessa saada tassunsa maahan ennen ihmisvarpaita, kun nousemisen aika on.
-S
Voi Mindy! Mä niin komppaan sua, kun mulla oli heinäkuussa ihan samanlaista. Mami postasinkin siitä ja julkaisi kuolauskuvia. Ei sellaista sais julkaista! Onneksi sun ihminen ymmärsi olla julkaisematta. T. Sofi
VastaaPoistaEikun olihan tossa kuolaa, ei heti huomattukaan. Ihmiset!
PoistaMahdottomia nuo ihmiset, ei mitään yksityisyydensuojaa! Sulla Sofi olikin turkki aika kuolavyöhykkeellä. Inhoihin juttuihin meidät laitetaan, mut onneksi ne ihmiset on tosi hyviä rapsuttamaan ja sen sellaista.
PoistaVoi pientä Mindyä! Ell-reissut ovat stressin paikka niin ihmiselle kuin kissallekin. Meillä ainakin. Mistä se vaahtoaminen oikein johtuu?
VastaaPoistaKissan uusi kotilääkäri -kirja kertoo, että syljeneritys lisääntyy pahoinvoinnista ja myös pelkäävällä kissalla. Pillerin antaminen on saanut myös suun vaahtoamaan. Ihminen jännitti ell-reissua koko edeltävän viikon - onneksi syljeneritys ei lisääntynyt. :)
PoistaVoi Mindyä :(
VastaaPoistaTuo säikkyys on tuttua täälläkin, joskus ne vain ovat tosi säikkyjä pitkään. Toivottavasti Mindy palautuu omaksi itsekseen ja se hampaiden harjauskin alkaa sujua! *purrrRRRRRrrrrr* teille!
Mikähän sen säikkyyden aiheuttaa? Outo olo? Kiinnostavaa kuulla, että teillä on ollut samaa. Hurinaa ja purinaa teille!
PoistaVoi ei :-( Ja sitten vielä joka päivä harjausta! Meillä kyllä nousisi niin kapina moisesta.
VastaaPoistaParempaa vointia nyt Mindylle! Ja kestämistä!
Kröhm, ei olla vielä harjattu ja varmaa on, ettei se päivittäin onnistu mitenkään. Olisipa edes maittavampaa tahnaa. Onneksi kanatahna ei ole ihan yökkistä silti.
PoistaOi Mindy ♥ Ehkä sitä voi tuollaisena tokkuraisena pelätä vaikka omaa varjoaan?
VastaaPoistaOnhan se varmasti pelottava olotila, kun ei pieni ymmärrä, miksi.
PoistaVoi siskorukka, kyllä sua on rääkätty! Mun pitäis kanssa mennä kohta rokotuksiin, yöks! Se ell on ainoa piakka, jossa ihan mielellään meen ja lujaa koppaani! Saavat aina ravistaa mut sieltä ulos... Hitsi vieköön!
VastaaPoistaMiten sä suhtaudut foliopaperiin? Mä en siedä yhtään foliota, syytä en tiedä, mutta häivyn tosi lujaa kun rulla otetaan esiin. Matalana juoksen keittiöstä karkuun ja pitkälle! Leivinpaperikaan ei ole mun kaveri, muttei ihan niin kamala, sitä voin hetken katsoa ja harkita, lähdenkö karkuun vai onko se riittävän kaukana musta...
Syysterkuin, siskosi Mandy
Tsemppiä, Mandy, jännään paikkaan!
PoistaFoliopaperi ei ole niin pelottava kuin monen muun mielestä. Sitä oli keinuhepan häntäjouhissa, kun pienenä revin letitettyä häntää, mutta sit vain revin sitä foliota. :) Yhtä pelottava kuin ell on ollut punainen ilmapallo, joka kohosi kattoon. Silloin tutisi jalat!