torstai 30. joulukuuta 2010

Paluu arkeen

Tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen ja Mindykin pääsi siivoushommiin. Käsityksemme siivoustekniikasta ei ollut kovin yhteneväinen. Mindyn mielestä oli hyvä idea piehtaroida pellettipurussa, joka paljastui vessalaatikon alla olevalta lattialta. Totta, purua on vessassa vähemmän silloin, kun on sitä turkissaan kuljettaen pingahtanut reitille eteinen-olohuone-keittiö-makuuhuone-keittiö-olohuone.

Mindy oli sitten kunnolla hinkannut naamaansakin puruun, kun vihdoin kiinni jäätyään karkulainen pärskähteli pari kertaa ja silmä pysyi jonkin aikaa kiinni.


Onneksi ehdin tyhjentää alemman laatikon ennen kuin piehtaroija keksi tunkea itsensä sinnekin.

Ihmisten vessaa siivotessa osasin kokemuksesta olla entistäkin tarkkaavaisempi. Mindy on yhä kovin kiinnostunut siitä, vaikka on jo kahdesti syöksynyt pönttöön. Sen vetovoimaa tulen tuskin koskaan ymmärtämään, samoin kuin sitä, miksi Mindy kynsii pöntön takana olevaa metalliosaa samaan tyyliin kuin kiipeilypuutaan.

Hohhoijaa, onpa siivoaminen väsyttävää!

-S

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Jouluyllätyksiä

Mindyn puu sai omanlaisensa koristeet

Koska Mindy vietti jouluaattoillan yksin kotona, lahjat avattiin Amerikan malliin vasta joulupäivän aamuna. Yksi lahja oli ylitse muiden, ja sen Mindy avasi alusta loppuun itse.



Sisältä paljastui tyttömäinen hupsutin, jonka pinkkeihin höyheniin on mukava upottaa kuono.



Rekku Rescuen paketin Mindy myös avasi avustettuna sieltä leijuvan kissanmintun ansiosta. Se oli kuitenkin vain hetken huumaa eikä minttuaromeista ole tietokaan enää. Samassa paketissa ollut naru on osoittautunut hyväksi pomppuuttajaksi. Kuusen alle oli hyvä nukahtaa, kun uudet lelut oli perusteellisesti tutkittu ja testattu.


Jouluksi osui myös ikävä yllätys, nimittäin Mindyn kakasta löytyi suolinkaisia. Aattona loppui ensimmäinen Axilur-kuuri, parin viikon päästä sitten taas uudelleen. Tällä kertaa madotus ei ollut läheskään niin helppoa kuin edelliskerralla (joka siis annettiin ennen tehosterokotusta), jolloin liuotetun lääkkeen saattoi sotkea jauhelihaan. Mindy kun ei ole viikkoihin syönyt märkäruokaa eikä jauhelihaa samalla innolla kuin aiemmin. Jokapäiväisestä märkäruoasta Mindy maistaa vain pienen nokareen ja loput pitää heittää pois. Se ei tietenkään ole hyväksi, kun takana on jo yksi ummetusepisodi. Ruiskulääkitys oli nyt paljon vaikeampaa kuin silloin, kun Mindy oli sekä pienempi että ummetuksen heikentämä. Tämänkertainen oli jo kunnon voimainkoitos. Vielä kun tietäisi, mistä ihmeestä ne suolinkaiset (n. 8-senttisiä läpinäkyviä lieroja, juuri tällaisia, ilmeisesti toxocara cati?) tulivat ja voisimme varmistua, että ne ovat lopullisesti poistuneet keskuudestamme.

-S

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulua odotellessa


Mindy on osoittautunut odotettua rauhallisemmaksi joulukissaksi. Kuusi on pystyssä ja vain yksi kuusesta alas keploteltu enkelikoriste on saanut kyytiä. Postipakettinarun viehätystä ei mikään kimalteleva killutin voita. Kuusenjalka tosin  ei alkuun eronnut vesikupista muuten kuin työntöominaisuuksiltaan. Vesi oli aivan yhtä hauskan läiskyteltävää siinä, kunnes varisseet havut peittivät pinnan. Paketoinninkin sai tehdä aivan rauhassa, ainakin siihen asti, kunnes oli kiehtovasti liikkuvaa narua käsissä. Vasta seuraavana päivänä piti hetken aikaa lumoutuneena tuijottaa ja vähän töniä teippirullaa.

Ei siis mennyt kuten tässä varmasti jo montaa lukijaa naurattaneessa ohjeistuksessa:

Tässä hauskat mutta järkevät ohjeet kaikille kissojen omistajille ennen joulua:

1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten. 
2. Hae vaatekomerosta kassi jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.
3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta. 
4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat. 
5. Mene takaisin ja nosta kissa pois kaapista. 
6. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja. 
7. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle. 
8. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta pois kissa joka on ollut laatikossa viime visiitistä asti. 
9. Ota lahjat pois kassista. 
10. Ota kissa pois kassista. 
11. Avaa laatikko tarkastaaksesi lahja, poista kissa laatikosta, sulje laatikko.
12. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokoisen palan paperia. 
13. Leikkaa sopivan kokoinen pala. 
14. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt. 
15. Pistä kissa laukkuun josta otit lahjat ja leikkaa lahjapaperista toinen sopivan kokoinen pala. 
16. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle. 
17. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, ihmettele miksi reunat eivät enää ylety ja huomaa kissa lahjan ja paperin välissä. Poista kissa ja yritä uudelleen. 
18. Teippaa paperin reunat yhteen. 
19. Käytä seuraavat 20 minuuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla. 
20. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi. 
21. Etsi lahjanarua - jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettu narurulla. 
22. Kiedo naru paketin ympärille. 
23. Avaa paperi jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois. 
24. Toista vaiheet 12-22 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin. 
25. Jätä väliin vaihteet 12-16 säästääksesi aikaa ja suojellaksesi viimeistä paperinpalaa. Etsi lahjalle sopiva pahvilaatikko.
26. Aseta lahja laatikkoon ja teippaa laatikko kiinni. 
27. Avaa teipit ja laatikko ja poista kissa laatikosta. 
28. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahja kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen. 
29. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet. 
30. Poista kissa pahvilaatikosta, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lukitse ovi. 
31. Levitä viimeinen lahjapaperinpala (tämä voi olla hankalaa ahtaassa kylpyhuoneessa, mutta yritä parhaasi!) 
32. Sulje pahvilaatikko, kääri laatikko paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.
33. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakettia. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.
34. Avaa ovi ja mene keittiöön korkkaamaan olut ja ruokkimaan kissa.
35. Käytä seuraavat 15 minuuttia etsien kissaa. 
36. Avaa lahjapaketti ja pahvilaatikko ja löydä kissa. 
37. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa ja vetäydy kylpyhuoneeseen viimeistä yritystä varten. Tarkista että olet yksin ja ovi on lukittu.
38. Lahjaa antaessasi hymyile kauniisti, älä välitä lahjan saajan ilmeestä. 
39. Vanno itsellesi että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua.

Mindy porukoineen toivottaa kaikille tunnelmallista joulua!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Neiti Etsivä

 Se ei ollut ainakaan täällä...

...eikä tuolla.

Eikä edes täällä! Mihin kummaan joululahjani on piilotettu?


Mitä jos he ovat unohtaneet? Ainakin se, jonka pääkarvoituksen tupeerasin kolmesti tänä aamuna, on osoittautunut hajamieliseksi. Lyhyt kauppareissu vain ja hän kuvittelee lapastensa olevan eteisessä. Minun tietääkseni hän oli jättänyt ne keskelle olohuoneen lattiaa - juuri siihen, mistä hän ne palatessaan löysi.

-S kirjaajana

perjantai 10. joulukuuta 2010

Kissakuvahaaste 145

Vuoden viimeisen kissakuvahaasteen aiheena on sopivasti kynttilä. Haaste tarjosi oivan tilaisuuden kokeilla, miten Mindy suhtautuu kynttilään. Mindy piti kuvaa varten erikseen tuoda kynttilän luo pari kertaa, jotta hämärissä olosuhteissa ehtisi saada kuvan. Nyrpistelevää nuuhkaisua enempää huomiota tälle uudelle tuttavuudelle ei siis suotu.

torstai 9. joulukuuta 2010

Mainostauko

Posti toi eilen Rekku Rescuen jäsenkortin mukana ilmoituksen mm. Eläinsuojelujärjestöjen joulumyyjäisistä, jotka järjestetään sunnuntaina 12.12. klo 10-16 Helsingin Pitäjänmäessä koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän tiloissa. Todennäköisesti käväisen itse ainakin, tuleepa nähtyä Heiluva Häntä samalla.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Wanted: kissan lumikengät

Kansakunnan seuratessa Linnan juhlia Mindy tallusteli lumessa ensi kertaa. Visiitti kesti vain pari minuuttia, koska emme olleet varmoja, miten kauan on liikaa vilukissalle.


Mindy tarpoi kinoksessa, kunnes humahti lumeen niin syvälle, ettei tassuja enää näkynyt. Tällä kertaa syli oli paljon houkuttelevampi paikka kuin syksyisellä piharetkellä.


Mindyllä ei ole ollut valjaita sitten lokakuun lopun ja niinpä niitä piti säätää kaksi reikää isommiksi. Saa nähdä, pitääkö keväällä ostaa jo uudet valjaat pidemmän hihnan lisäksi. Olen elänyt toivossa, että löydän vanhan flexin jostain, mutta se taitaa olla jo ihan toisten kissojen käytössä.

-S

maanantai 6. joulukuuta 2010

Parasta maailmassa

Posti toi paketin, joka on tuottanut ennalta arvaamattoman suuren ilon jo ennen kuin sisältö on paljastunut. Muovinen pakettinaru on Mindylle ihaninta, mitä olla saattaa. Kissa juoksee vaikka pientä ympyrää narunpätkän perässä niin kauan kunnes pyörittäjä uupuu. Kalleinta aarretta pitää toki myös kuljettaa paikasta toiseen, joskus paikasta samaan uudelleen. Toisinaan tehdään kunniakierros koko kämpän ympäri naru suussa. Narun heilauttaminen on myös varma herättäjä.


tiistai 30. marraskuuta 2010

Kissakirjoja

Olen kasannut ympärilleni sellaisen määrän kissakirjoja, että niistä voisi jo tehdä jonkinlaisen koosteen. Varsinkin yleisesti kissoja esittelevät käännösteokset ovat usein niin huonoja, että on oikeus ja kohtuus antaa kunniaa laadukkaammille kirjoille.

Olen ehtinyt jo useaan otteeseen kuulla, mikä on paras suomenkielinen kissakirja. Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen onkin ehdottomasti paras kissan sielunelämää ja käyttäytymistä käsittelevä teos, jonka olen lukenut. Olen tämän joskus nuorempanakin lukenut, mutta ei ole suinkaan pahitteeksi kerrata. Kirjan perussanoma taitaa olla se, että kissan hullunkuriseltakin vaikuttavalla toiminnalla on sille itselleen aivan looginen tarkoitus.

Tämän kirjan tilasin omakseni vähän aikaa sitten antikka.netin kautta eikä maksanut kuin kahdeksan euroa plus postikulut. Lisäksi kirja on kuin sitä ei olisi kukaan koskaan lukenut. Kissa-hakusanalla saa jo aika hyvän valikoiman kirjoja aiheesta.


Toinen yleisesti suosittu kirja on Mirjam Nummisen Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää. Lainasin tämän vasta tänään kirjastosta, joten lopullista mielipidettä en ole voinut muodostaa.

Harmittaa, että kirjan ulkoasu on niin sekava ja varsinkin kannet näyttävät 80-lukulaisilta, vaikka nettisivun mukaan se on vuodelta 2007 (itse kirjasta kun en painovuotta edes löytänyt). Sekä kirjoitustyyli että sekalainen valikoima artikkeleita  muistuttavat paikoin henkilökohtaisia muistelmia. Mutta joka tapauksessa sellaiseksi teos on varsin sivistävä. Kirja on myös pullollaan värikuvia ja havainnollistavia taulukoita ja listoja. Tämä saattaa päätyä hankintalistalle, vaikka tyyli ei ollenkaan ole mieleeni.


Olen kaipaillut kissan mielen täydennykseksi fyysikkaa ja terveyttä. Joulupukki on saanut jo vihjeen, että kotikirjastoon mahtuisi tänä vuonna ilmestynyt Sari Haikan Kissan uusi kotilääkäri. Lievää ärsytystä aiheuttavasta kansikuvasta huolimatta sisältö on kirjakauppaselailun pohjalta pätevän oloinen ja ulkoasu ja tekstityyli huomattavasti miellyttävämpi kuin edellisessä.


Täysin uusi tuttavuus minulle oli Elina Väyrysen kirjoittama ja Jan Nyströmin mainioin valokuvin höystetty Kissan aktivointi. Suuri osa kirjasta koostuu temppujen opetusohjeista, mutta alussa käsitellään kissan käyttäytymistä tavalla, josta huokuu kissaeläimen kunnioitus. Temppujen opetus on niin hyvin havainnollistettu, että ei voi ainakaan laittaa kirjan puutteeksi, jos jokin tehtävä ei onnistu. Mindy mitä luultavimmin nauttisi yhteisestä harrastuksesta, mutta ongelmana on ainakin se, että Mindy ei välitä perinteisistä nameista. Minä taas en halua tunkea taskujani täyteen sydämenpaloja. Lisäksi tarvitsisin ensin itse kärsivällisyysharjoituksia.


Yllä olevilla kirjat lienevät omia suosikkejani, vaikka näistäkin on puolet varsinaisesti lukematta.

Vanhin omistamani kirja on vuodelta 1992. "Me kissat", jonka on alunperin kirjoittanut italiankielisenä ("Noi gatti") Eugenia Natoli, keskittyy kissojen käyttäytymiseen, erityisesti suhteessa oman lajinsa edustajiin eikä niinkään ihmisiin. Runsaasti kuvitetussa kirjassa viitataan useasti tieteellisiin tutkimuksiin. Se ei ollut ehkä osuvin syntymäpäivälahja 11-vuotiaalle, mutta jälkeenpäin olen osannut arvostaa tieteellistä lähtökohtaa.

Olen saanut lainaksi Wendy Christensenin teoksen Outwitting Cats, joka kattaa laajan skaalan kissan rakenteesta käyttäytymisongelmiin ja piristää välillä anekdooteilla ja sanonnoilla. Olen paksusta kirjasta vasta alkuvaiheessa, mutta aika mielenkiintoiselta se kokonaisuudessaan vaikuttaa.

Bruce Foglen "Kissanomistajan käsikirja" mainitaan monessa kissakirjakeskustelussa. Ihan hyvä se minunkin mielestäni on, mutta tuntui jotenkin suppealta. Juuri kun alettiin päästä asiaan, siirryttiin jo seuraavaan aiheeseen.

* *
Mitkä ovat teidän suosikkejanne ja miksi? Mitä muita hyviä kaunokirjallisuuden puolella on Kirjastokissan lisäksi?

-S

torstai 25. marraskuuta 2010

Minä olen sinun kissasi, älä pidä muita kissoja


Ihanaa saada vanha kunnon Mindy takaisin! Mindy on ollut todella kehrääväinen sylivauva tänään.  Juttelukin on palannut. Milon läsnäolo teki Mindystä tuppisuun, vaikka Milo puolestaan päästi vaikka kuinka eriskummallisia ääniä. Kuinkahan kauan kestäisi, että Mindy pystyisi oikeasti rentoutumaan toisen kissan seurassa?

Eilen illalla Mindy tuli tapansa mukaan "nukuttamaan" minua. Tällä kertaa kehräys ja kiehnäys olikin yhdistettynä aamuista tuttuun päähierontaan. Ai kuinka se olikaan rentouttavaa, kun kynnetkin pysyivät piilossa. Aamulla sitten taas oli hiusten takutus kynsien kera. Sitäkään Mindy ei tehnyt Milon aikana, yhtenä aamuna vain kävi pikaisesti kehräilemässä.

-S

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kohti harmoniaa

Tiistain ja keskiviikon ohjelmaan Mindyllä ja Milolla on kuulunut paljon unta, mistä oli selvää vajausta kahtena edellisenä päivänä. Eilen Mindy pystyi ensimmäistä kertaa ajoittain rentoutumaan ja saimme kuulla kehräystäkin pitkästä aikaa.

Mitä toi tyyppi tekee mun ikkunalaudalla?

Tiistaina karvakaverit saivat ensimmäistä kertaa olla muutaman tunnin keskenään. Arttu oli lähtiessään jättänyt Mindyn nukkumaan sänkyyn suljetuin ovin, jottei Milo syöksyisi herättelemään. Nelisen tuntia Artun lähdöstä tulin töistä ja Mindy vasta silloin avasi makuuhuoneen liukuoven. Milon puolestaan löysin nukkumasta lavuaarista - se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta.

Pitää ottaa tästä kaikki ilo irti, koska sitä ei voi kotona tehdä.

Keskiyön aikaan alkoi iltariehu, jossa Mindyä taas riepoteltiin. Kunnon sähinä kuitenkin pelottaa Milon vähäksi aikaa etäämmälle. Yöllä tappelupukarit  nukkuivat vuorotellen ja jopa yhtä aikaa sängyn jalkopäässä - toki eri puolilla jalkojani.

Olin anonut keskiviikoksi lomaa maanantaina, jolloin kisulaiset näyttivät kaipaavan erotuomaria tai vähintään rauhanturvaajaa syömisen, vessakäyntien ja nukkumisen ajaksi. Kävi kuitenkin niin, että Arttukin oli kotona eivätkä kissat enää niin pahasti olleet toistensa kimpussa. Mutta ei ole tietenkään valittamista siinä, että sai pitää vapaapäivän.


Aamu alkoi sankalla lumipyryllä, sellaisella, jota Mindy ei ollut eläissään nähnyt. Pikkuinen halusi saada kiinni kaikki näkemänsä lumihiutaleet ikkunassa ja sen takana.

Leijuvia hiutaleitakin ihmeellisempää on tietenkin lumi, jota saattoi nyt tutkia tassuillaan. Mindyllä olisi riittänyt mielenkiintoa lunta kohti varmasti pidemmäksikin aikaa, mutta vilukissan on päästävä välillä lämmittelemään. Milo sen sijaan voisi pysyä vilpoisella parvekkeella vaikka kuinka kauan.


Ulkoilun jälkeen ruoka maittui molemmille. Mindy tosin ei koskenutkaan omaan ruokaansa vaan maiskutteli Milolta sekä märkä- että kuivaruokaa. Illemmalla tarjolla oli possunkieltä, jonka Mindy popsi ripeästi. Milolle sen sijaan ei maistunut, mutta sehän ei Mindyä haittaa.


Päivästä toiseen sängyllä oli tyttöjen ja poikien puoli, mutta tänään iltapäivällä nämä makoilivatkin jo varpaat vastakkain. Hetki kuvan ottamisen jälkeen Milo lähenteli vielä enemmän ja asettui limittäin Mindyn selän päälle, mistä umpiunessa ollut tyttö ei ollut moksiskaan.


Hei hei, Milo - nähdään taas!

-S

maanantai 22. marraskuuta 2010

Riiuuyöaie

Kahden tiukasti valvotun tapaamisen jälkeen sallimme nuorelle parille pidempiaikaisen yövierailun. Milo-herra tuli Mindy-neidin luokse sunnuntai-iltapäivänä ja viipyy keskiviikkoiltaan saakka.


Jo ensimmäisen tunnin aikana todistettiin ensimmäinen painiottelu. Parin pikaisen pyrähdyksen jälkeen palattiin normaaliin juoksenteluun ja tuijotteluun.


Mindy huomaamattaan yleensä blokkaa Milon kiipeilypuun ylimpään osaan niin, ettei poika uskalla ohittaa neitokaista päästäkseen alas. Edellisellä tapaamisella Milo teki huisin loikan ylimmältä tasolta sohvan selkänojalle. Se ei näyttänyt kovin turvalliselta, joten otimme tavaksi käydä noutamassa Mindy alas puusta ennen liitokissan paluuta.

Illalla Milo viipyi pitkään pesässä makoilemassa ja Mindy poikkeuksellisesti vahti lattialta. Mindyä kävi niin sääliksi, kun sen silmät alkoivat lupsua ja ensimmäistä kertaa näin ryhdikkäässä vartioasennossa istuvan kissan, jolla on silmät visusti kiinni.


Sunnuntai oli enimmäkseen Mindyn hallitsemaa. Miloa ei oikein saanut mukaan ihmisvetoisiin leikkeihin ja Mindy kävi syömässä Milonkin ruokia. Milo oli taas vähän rassukka ja selvästi vieraassa ympäristössä.

Myöhään sunnuntai-iltana alkoi hurja tappelu. Se ei näyttänyt eikä kuulostanut enää leikiltä. Tällä kertaa Milo hyökkäili Mindyn kimppuun. Mindy pisti kyllä vastaan, mutta Milolla on silti selvästi enemmän massaa ja voimaa heitellä Mindyä mukkelis makkelis. Ei siinä oikein muuta vaihtoehtoa ollut kuin laittaa Milo yöksi kylpyhuoneeseen. Vaikka pahimmilta tappeluilta vältyttäisiin, Mindy ei kuitenkaan pystyisi nukkumaan Milon läsnäollessa.

Erotus auttoi: Mindy sai nukuttua ja Milo syötyä. Näiden lisäksi pitää erikseen huolehtia vessakäynneistä, yleensä pitelemällä sätkivää kissaa sylissä sen aikaa, että toinen saa rauhassa käydä asioillaan. Ilmeisesti molemmat käyvät poikkeuksetta omassa vessassaan, vaikka ovatkin kovin kiinnostuneita toisen vessasta, joka on kovin erilainen kuin oma. Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen, ettei meidän tarvitse käyttää mikrohiekkaa, jota Milolla on.



Tässä tappelunäyte maanantai-iltapäivältä.


Mindy ei aina vaivautunut vastaamaan Milon hyökkäyksiin, ihmetteli vain, mitä toinen oikein riehuu.



Ainaista tappelua ei yhteiselo sentään onneksi ole. Hampaiden sijaan voi näyttää välillä pelkkää kuonoa. Parhaimmillaan voi yrittää nukkua eri puolilla sänkyä. Mindy sai päivällä nukkua rauhassa suljetussa makuuhuoneessa, kun Milo ei vielä ainakaan osaa avata sen liukuovea ja Mindy taas oli liian väsynyt poistumaan sieltä Milon luo.

-S

tiistai 16. marraskuuta 2010

Mindyn ja Milon toinen tapaaminen

Sunnuntainen Milon vastavierailu meni huomattavasti paremmin kuin ensikohtaaminen. Milon annettiin hetki tutustua rauhassa asuntoon, jossa oli käynyt kahdesti aiemmin. Koska emme halunneet sulkea Mindyä ainoaan eristyskelpoiseen paikkaan, eli kylpyhuoneeseen, ei kauaa kestänyt kun kärsimätön Mindy jo esittäytyi Milolle.

Päivän ensimmäisiä ja illan viimeisiä hetkiä on nähtävissä alla olevassa videossa, josta kaikki kiitos ja kunnia menee Artulle (samoin kuin useimmista kuvista koko blogissa). Välissä oli sellaista ravaamista peräkanaa, ettei siinä meinannut ihmissilmä pysyä perässä, saati kamera. Erityisen huojentunut olen siitä, että Mindy uskalsi tai malttoi Milon läsnäolosta huolimatta välillä käydä syömässä. Milon lähdettyä Mindy nukkui tuntikausia putkeen reporankana.



-S

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Noin puolivuotissynttärit

Tänään (siis ennen vuorokauden vaihtumista - ilta venyi pitkäksi) vietimme Mindyn puolivuotissynttäreitä ihmisvieraiden kera ja huomenna on vuorossa Milon ja Mindyn toinen kohtaaminen. Mindyn syntymäaikahan ei ole tiedossa, mutta luovutuspäiväksi oli Rekku Rescuessa sovittu 13.8. (tosin me haimme Mindyn vasta vähän myöhemmin). Arvio Mindyn syntymäajasta sijoittuu puoliväliin toukokuuta. Turvasiru-palvelu vaati rekisteröinnin yhteydessä syntymäpäivän tarkalleen, joten laitoin sinne sitten 13.5.

Toivoin Mindyn lepäävän vähän alkupäivästä, jotta illalla jaksaisi ihmetellä ihan uusia ihmisiä. Mutta miten silloin muka voisi nukkua, kun ympärillä tapahtuu kaikkea jännittävää siivoamisesta ruoanlaittoon? Tassun ulottuvilla kulhossa oli monen monituista kananmunaa!


Millaista tuhlausta onkaan käyttää kananmunat tällaiseen epämääräiseen pötkylään, johon ei kissakaan koske!


Kaikille on varmasti tämän jälkeen selvää, miksi en koskaan aio perustaa ruokablogia. Tuo on muuten unelmatorttu, jos jollekin jäi epäselväksi. ;)

-S

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kissakuvahaaste 143

Mindy liittyy kissakuvahaasteen osanottajakaartiin ensimmäistä kertaa nyt, kun aiheena on saalis.

Eihän pieni kissapeto hereillä ollessa paljoa muuta teekään kuin saalista, mutta riittävän saalismaisia kuvia löytyi yllättävän vähän. Valitsin lopulta kuvan, joka on muistutus saalistusvietin ainaisesta läsnäolosta. Juuri kun itse keskittyy kuvaamaan kellivää karvapalloa, tämä onkin jo ottanut kameran hihnan tiukkaan otteeseensa (ja sinne meni se hassu asento tai ilme, joka oli tarkoitus kuvata).


-S

tiistai 9. marraskuuta 2010

Ensilumi


Taltioimme merkittävän hetken: Mindy näki tänään ensimmäistä kertaa elämänsä aikana lunta.

Parvekkeen ikkunalasit piti avata salamakuvan ottamista varten ja siinäpä saikin sitten pitää innokkaasta neidistä kunnolla kiinni.

-A

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Hei, olen lihansyöjä




Mindyllä ei välttämättä olisi mitään sitä vastaan, että siirtyisimme barffaukseen. Kaikki tähän asti tarjottu raakaruoka on kadonnut suuhun nopeammin kuin uskoisikaan. Ensimmäistä kertaa maistatettu sian sydän katosi lautaselta sellaisella vauhdilla, että hetken päästä se tuli samaa reittiä takaisin. Mitä herkumpi, sitä vähemmän sitä ehtii pureksia ennen nielemistä.

Ostimme jo kauan sitten viereisestä eläinkaupasta kaksi sian sydäntä pakasteena. Mitenhän ne olisi tarkoitus syödä yhden kissan taloudessa? Sydän on niin valtava, ettei sitä voi sulattaa kerralla. Jäisen sydämen sahaaminen taas on niin työlästä, että edellisestä kerrasta on kulunut jo turhan kauan.

Vaikka kuinka olisikin valmiiksi paloiteltu sydän, melkoisen operaation sen tarjoaminen silti aiheuttaa. Ei tulisi kuuloonkaan syödä sydäntä ruokakupista. Palaset pitää noukkia sieltä paremmalle alustalle. Ihmisparat voivat aivan hyvin taitella mattoa kauemmas välttyäkseen suurimmalta veren jynssäämiseltä. Oli matto piilotettuna ihan mihin tahansa, verta tihkuva sydämenpala on tiputettava sen päälle. Vasta sitten alkaa palloittelu kunnon splatter-hengessä.

-S

maanantai 1. marraskuuta 2010

Tykkää kuin hullu puurosta

Harvassa ovat ne aamut, kun Mindy ei pöydän nurkalta seuraa kaurapuuron keittämistä valmiina ottamaan maistiaisia. Useimmiten syöminen käy samalla aamujumpasta, kun lautasta kiertää ylös ja alas ja vasemmalle ja oikealle. Joskus siihen ei vain ole ollut aikaa ja olen syönyt puuroni seisten. Puuronhimo on tosin viime aikoina laantunut, eikä kurkottelua ilmene silloin, kun puurossa on Mindyn mielestä hyi niin kamalia banaanin- tai omenanpaloja.


Olin yllättynyt, kun tämän aamun suosikki olikin salaatinlehti leivän päällä. Mindy löysi aivan uuden innon kurkotella syömisiäni. Eipä siinä sitten muuta kuin irrottelemaan kynttä leivästä. Kun tassut oli erotettu leivästä, huomasin kissan istuvan peppukarvojaan myöten appelsiinimehussani.

-S

lauantai 30. lokakuuta 2010

Ensitreffit

Mindy meets Milo!

Viime sunnuntaina 24.10. Mindy kohtasi pikkusiskoni huushollin pitkäkarvaisen Milon. Tämä komea kolli on ehtinyt jo reilun vuoden ikään, oma neitimme tulee reilut puoli vuotta jäljessä. Olimme jännittäneet etukäteen kovasti tapaamisen sujumista, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Mindy kohtaisi lajitoverinsa - sen jälkeen kun kävimme noutamassa sen sisarustensa luota elokuussa. Hurjaa!

Oletimme, että tyttökissa todennäköisesti puolustaisi reviiriään ahnaammin, niinpä päätimme että tapaaminen tapahtuisi vieraalla maaperällä. Milolla tuntui olevan etulyöntiasema: omat nurkat, puoli vuotta enemmän elämänkokemusta ja miehinen olemus. Milon aiemmat edesottamukset muiden kissojen kanssa ovat sujuneet niin, että se on ollut reipas ja uteliaasti tehnyt tuttavuutta, mutta muut kissat eivät ole suhtautuneet siihen kovin suvaitsevaisesti.

Mindy valtasi aluksi Milon kiipeilypuun ja tarkkaili tilannetta huipulta

Ja voi Milo-parkaa, suosio jäi tälläkin kertaa saavuttamatta. Uteliaan nuoren herran ensimmäinen lähestyminen oli hieman turhan innostunut, Milo nimittäin ponkaisi hirmuisella voimalla kiipeilypuun huipulta kurkkineen Mindyn viereen. Hurja hyppy sai Mindyn sähisemään.

Kun tilanne rauhoittui, tutustuminen jatkui häntien nuuhkimisella ja erilaisilla monimutkaisilla lähestymis-perääntymis -kuvioilla, joiden logiikan vain kissa ymmärtää. Epäselväksi jäi kuitenkin myös se, voisivatko viiksekkäät jatkossa tulla keskenään toimeen. Siinä missä Milon lähestymisloikka oli ollut ajattelematon, Mindyllä on vielä enemmän opettelemista käytöstavoissa. Neiti jatkoi sähisemistään läpi illan ja opetti Milolle käytännössä, kuinka hyökkäys on paras puolustus. Joku käpälänhuitaisuista taisi osua kohteeseenkin.

Toivomme kovasti, että seuraava kerta sujuu rauhallisemmissa tunnelmissa.



-A

perjantai 29. lokakuuta 2010

Aamuisin

Blogin nimi ei ole "peto sängyssä" vain sen raflaavuuden ja sopivan kuvan takia. Nykyään aamuherättäjänä on varsinainen kissapeto.

Vielä kuukausi sitten aamut olivat ihania. Saatoin herätä kehräävä kissa mahallani tai kainalossani. Oli entistä vaikeampaa kammeta itseään sängystä ylös, kun vieressä oli ihana kiehnääjä. Kehräys alkoi arvioni mukaan neljän-viiden aikaan ja lakkasi hetkeksi karvapallon nukahtaessa. Joskus Mindy poikkesi ikkunalle, mutta syöksyi sieltä sänkyyn viimeistään herätyskellon soidessa.

Oikeastaan heti toivuttuaan ummetuksesta, Mindyn otteet aamuisin tulivat rajummiksi. Heräsinkin siihen, kun Mindy kiskoo hiuksiani päänahkaa kynsillä hipoen. No, vähän kirpaisee ja jättää kuumottavan olon. Uni on kuitenkin niin tarpeen, että yritän tuossa vaiheessa jatkaa nukkumista parhaani mukaan. Toisinaan virkistävän kampausherätyksen yhteydessä saa päähieronnan. Se tuntuu yhtä aikaa ihanan hemmottelevalta ja vähän pelottavalta. Neljä pitkäksi venyvää tassua painautuvat pään ja kasvojen ympärille kuin lonkerot ja alkavat joko hieroa tai tiukentaa otettaan kuin kuristajakäärme. Siinä vaiheessa kynnet yleensä pysyvät piilossa, mutta en voi olla ajattelematta niiden mahdollista esiintuloa.

Tuon jäljiltä olo on sekä huvittunut että hämmentynyt. Mutta sitten tulee jo pelonsekainen huoli siitä, mikä ihme omaa ihanaista mussukkaa riivaa, kun mukaan tulee vielä purenta. Aluksi se oli niin hellää näykkimistä, että sitä tuskin tunsi. Joskus se on yhdistettynä kaikkien tassujen puristusotteeseen käsivarren ympäri. Viime päivinä purenta on jo sattunut. Usein suojaudun laittamalla kädet peiton alle, mutta Mindypä tunkee väkisin perässä ja puree. Tänä aamuna puraisu tuli silmäkulmaan.

Kun Mindyn riehuminen menee sietämättömäksi, suljen sen makuuhuoneen ulkopuolelle. Mutta se ei suinkaan tarkoita tilanteen rauhoittumista. Mindy alkaa repiä liukuovea, mikä viimeistään herättää toisen nukkujan, jonka Mindy jostain syystä aina antaa olla rauhassa. Ei kestä montaa minuuttia, kun kissa on saanut liukuoven auki ja on taas sängyssä. Syystä tai toisesta Mindy tässä vaiheessa on usein rauhoittunut ja ainoastaan kehrännyt ja nukahtanut hetkeksi.

Kyse ei ole mistään nälkäkuoleman partaalla olevasta raasusta, koska usein kuivaruokaa on vielä vähän aamulla jäljellä. Enemmän Mindy tuntuu olevan seurankipeä. Mutta ei sekään auta, että silittelen sitä sängyssä. Pitää nousta ylös puuhailemaan keittiössä. Kun olen viimein noussut, Mindy voi aivan hyvin riehua itsekseen (joskin usein kaipaa pallonheittäjää tai muuta aamuisin). Miksi minut pitää sitten raapien ja purren kiskoa ylös sängystä, jos minua ei tarvita ruokkimiseen, hellimiseen eikä leikittämiseen? (Vieläpä kun olen pitänyt huolen, että nousen vasta Mindyn rauhoituttua enkä koskaan riehumisvaiheessa.)

No, onhan tuo kissakodeissa tuttua toimintaa...


-S

tiistai 26. lokakuuta 2010

DJ Mindy

Oli tarkoitus opetella soittamaan, mutta Mindyhän se on enemmän koskettimia hipelöinyt.


Ja auta armias, jos joku kehtaa päästää epäsoinnun kitarasta - kissa pomppaa takaviistoon kuin vieteriukko.

-S

Kissan logiikka

Viereiselle pyykkitelineelle tipahtaa kiinnostava sukkamytty. Mitä tekee kissa? Lähtee parin metrin päähän tuolin päälle, koska tokihan melkein samalta korkeudelta saa paremman otteen - mitä väliä sillä, että etäisyys kasvoi mahdottomiin. :D Ja aivan selän takana, lähes pyykkitelineen alla olisi ollut tyyny, jolta yltäisi telineelle.




-S

Ulkoilua

Saimme tarpeettomiksi käyneet kissanvaljaat kaveripariskunnalta. Voin kuvitella, että ne on suunnitellut joku, joka ei koskaan ole ollut tekemisissä eläinten kanssa. Eihän niitä saanut auki eikä kiinni edes ilman kissaa - saati sitten siinä vaiheessa, kun ne pitäisi saada pienen väkkärän päälle. En edes yrittänyt saada valjaita kunnolla päälle. Oli aika etsiä toiset kaupasta. Yhdellä merkillä näyttääkin olevan melkein monopoli kaupoissa, mutta ne näyttivät sen verran laadukkailta, että otimme sellaiset. Ne tosin mahtuisivat 1,5 kertaa Mindyn ympäri, joten vähän väliä niistä sojottaa hihnaa kuin palvelijattarensa vyöstä. Lyhykäinen pinkki hihna oli tallessa Minnin ajoilta.

 Valjaat ensimmäisiä kertoja päällä - pientä poukkoilua :)

Mindy koki monelle tutun valjashalvauksen, kun valjaita kokeiltiin ensimmäisiä kertoja. Siitä toettuaan Mindy alkoi pomppia aivan päättömästi. Kerran istuimme sängyllä, kun aivan tyhjästä sängyn vieressä pongahti kissa suoraan ylöspäin metrin korkeudelle. Muutaman kokeilukerran jälkeen valjaissa saattoi liikkua jo melkein normaalisti. Hihnaa sen sijaan ei voinut ollenkaan kokeilla kotona, koska naruthan ovat hyökkäilemistä varten. Kuten arvelinkin, ulkona huomio kiinnittyi riittävästi muualle.


Tarkoituksenamme oli viedä Mindy ulos tehosterokotuksen jälkeen, mutta sitä seurasikin jo mainittu yli kahden viikon sairastelu. Onneksi syksy ei ollut vielä ehtinyt liikaa synkentyä, kun olimme valmiita lähtemään tutkimusmatkalle. Kantakaupungissa kun asumme, riittävän lähellä ei ole valitettavasti mitään vehreää. Lähin puisto on ruohokaistale kahden vilkkaan autotien välissä ja sinnekin pitäisi kulkea näistä teistä toista pitkin. Niinpä ainakin ensi käväisyllä pysyimme pihalla (jossa vieläpä on lemmikkien ulkoilutus kielletty, mutta emme me lasten leikkipaikalle menneet emmekä tuhonneet istutuksia). Tutustuimme myös naapurissa olevan yrityksen päämajan pihaan, joka ei ollut yhtään sen vehreämpi. Aina jostain raosta puski kuitenkin heinää tai ruohoa läpi ja niitä piti toki maistella. Sitten, kun piha loppui kesken, oli hyvä palata kotiin. Eikä Mindyllä näyttänyt olevan mitään sitä vastaan. Mindy ei ole sittemmin näyttänyt erityisiä ulos hinkumisen merkkejä eikä edelleenkään ole astunut rappuun, vaikka olisi monesti voinut (ulko-ovi on siitä niin monen oven takana, ettei rapusta voi oikein vahingossakaan ulos päätyä, joten emme ole tehneet erityistoimenpiteitä asunnon ovea avatessa).

Yrityksen päämajan pihassa on pieni allas
-S