Ääntä ja liikettä

Laitetaanpa pitkästä aikaa videota. Itkupillikin on nyt näyttänyt, mistä sai nimensä, videossa pieni ääninäyte. Valtteriinan lähdöstä ei kauan kulunut, kun jo kuului miu'untaa oven takaa.

Vein yksin jääneelle pienokaiselle piristykseksi palloratapelin ja miukuminen vaihtui tauottomaksi kolinaksi. Hienoa, että lahjus kelpasi ja pääsi kovaan käyttöön. Itkupillillä on pitkät tassut, jotka näyttävät hassulta työnnettynä rataputkeen.

Mindyn vilauttaminen ovenraosta herätti sekä Mindyn että Itkupillin uteliaisuuden. Valtteriina kellahti pari kertaa eteisen puolelle nojattuaan oveen sitä avatessa. Valtteriinalla meni karvat pystyyn ja selkä köyryyn Mindyn pikaisesta kohtaamisesta. Itkupilli olisi halunnut päästä nuuhkimaan, kuten videosta näkyy ennen äkkinäistä oven sulkemista (Mindy oli samanaikaisesti tunkemassa kainalon alta).

Mindyltä lähti edelleen satunnaisessa käytössä oleva pallorata (ihmettelen vieläkin, kuinka se kiinnostaa vuodesta toiseen), mutta aktivoinniksi riittää oven takaa kuuluvat ääntelyt.




Itkupilli on kovin ristiriitainen tai lyhytmuistinen persoona. Ensin saa sähinät, mutta nyt kun nostaa syliin, sylissä kieputaan ja kiehnätään niin onnellisena että. Seuraava lähestymisyritys täytyy jälleen aloittaa alusta, kun olen taas ihan tyhmä ja pelottava ihminen.



-S

Yllättäviä käänteitä ja yksi tassuttelija vähemmän

Näin lokoisat oltavat meillä oli pari päivää ennen leikkausaikaa. Valtteriinan kanssa samassa tilassa ei voinut vähääkään kyykistyä ilman, että oli kissa sylissä - tai selässä. Lavuaarilla kasvopesulle kumartuneena ollessa selkään syöksyvä kissa hieman yllättää, mutta onneksi Valtteriina ei tarrannut kynsillä  kiinni.

Vaikka hoitolaiset yksistään tuntuivat vievän hurjasti aikaa, olin koko ajan kiitollinen siitä, että olin päässyt helpolla siinä, ettei näitä tarvinnut edes madottaa, saati muuten lääkitä. Lääkäristä ja apteekista tulin kuitenkin lääkeläjän kanssa takaisin vain toinen kissa leikattuna.

Valtteriina oli kuulemma räkäinen ja sai kymmenen päivän antibioottikuurin ylähengitystieinfektioon. Ymmärrettävästi tuolla diagnoosilla ei leikata, vaikken tähän päivään mennessä ole tajunnut, mistä se räkäisyys näkyi.

Itkupilli kastroitiin ja se toimenpide meni hyvin. Poika on muutenkin niin arasteleva, etten osaa sanoa, oliko se normaalia vaisumpi leikkauspäivänä. Kastrointi oli aamupäivällä, kissat hain iltapäivällä.

Korvapunkit sen sijaan olisin voinut havaita, jos vain olisin älynnyt havahtua. Itkupillin korvia en kyllä ollut katsonut ja Valtteriinan korvissa näin tummia pilkkuja jo kissojen tullessa. Kissat olivat juuri olleet tehosterokotuksessa, niin en osannut epäillä ongelmia. Valtteriina ei korviaan rapsutellut, eikä Itkupillikään mielestäni erityisen paljon.

Korvahuuhde ja -tipat sen sijaan aiheuttivat kovaa raapimista ja korvien luimistamista. Korvaputsaukset ja lääkitsemiset huilileikkeineen ovat aika tehokkaasti vieneet edeltävän viikon vapaa-ajan. Lauantain pyhitin Mindy-päiväksi, jolloin kävikin niin, että nukuimme keskellä päivää kylki kyljessä väsymystämme pois.

Korvatippakuuri loppui tänään, joten Valtteriina lähti pari tuntia sitten omaan kotiinsa, jossa antibioottikuuri annetaan loppuun ja viivästynyt sterilointi hoidetaan yhdistyksen kustannuksella.

Itkupilli on eilisestä lähtien leikkinyt huiskalla. Tähän asti se on vain seurannut sivusta tai leikkinyt yksinään pallolla. Huvittavaa leikissä on, että Itkis leikkii mieluummin huiskalelun väärällä päällä, mustalla tikulla Gootti-Kustaan tyyliin. Joka tapauksessa hymy levisi kasvoille siitä, että arkajalka alkoi tassuillaan huitoa keppiä.

Kävin silittelemässä yksin jäänyttä ressukkaa vessanpöntön takana. Itkupilli alkoi vähitellen kehrätä, kunnes jopa kiepsahti selälleen ketarat ojossa. Vetäydyin vähemmän puuduttavaan ja pönttöä halailevaan asentoon, jolloin tovin kuluttua Itkis katseli tyypillisellä arvioivalla katseellaan etäältä ja sujahti kantokoppaan piiloon.

Itkupillin kotiutuminen on vielä vähän auki ja selviteltävänä. Rekku Rescuen kissavaraajat pääsevät tiuhaan testaamaan myös ihmistuntemustaan. Ja kotihoitajat siinä samalla, koska kotihoitaja on yleensä ainoa kotiehdokkaan kasvokkain tavannut. Pienellä kotihoitokokemuksella ja kissavaraajien kanssa joitakin keskusteluita käyneenä voin vain ihmetellä, miten Mindy annettiin aikoinaan meille. Mindyn tapauksessa tosin varaaja ja hoitaja oli yksi ja sama ihminen. Onneksi kissanottajilta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti edellytetä maailmojasyleilevää avointa luonnetta.

-S

Tenavien touhuja

Valtteriinasta on tullut kunnon sylimussu, joka hyppää joka kerta syliin, kun kylppäriin menee. Eilisestä asti se on kivunnut olkapäälle, toisinaan  se on selän päällä, jos on erehtynyt riittävän kumaraan asentoon.

Seistessä täytyy pitää varansa, ettei Valtteriina pidä kiipeilypuuna. Yöhousujen nauhat todellakin kannattaa pitää housujen sisäpuolella. Ei sillä, etteikö Valtteriina kovalla vimmalla yrittäisi repiä myös housunnappeja irti.

Syli ja leikki vasta hieno yhdistelmä onkin.

Hieno oivallus, Valtteriina, se on vessapaperia, mutta jos  ei nyt kuitenkaan otettaisi näin kirjaimellisesti. Valtsu oppi tänään sen, mitä pelkäsin, hyppäämään pesukoneen päälle. Sinne meni tavaroiden turvallinen säilytyspaikka. Keskeytin suihkuni vähän väliä, kun katsoin kauhulla Valtteriinan kulkemista pyyhkeen ja silmälasien yli, kissanvessa on pelottavan lähellä pesukoneen reunaa.

Seuraavaksi ulos vessasta lähti roskis, kun riehutyttö toistuvasti meni roskikseen esteviritelmästä huolimatta ja kiskoi roskapussin kaverusten revittäväksi. On sitä ennenkin hoitohuonetta kutsuttu hullujenhuoneeksi.

Itkupillillä kävi eilen katsoja, joka tosin sai huomattavasti enemmän kosketusta Valtteriinaan. Huomenna Valtteriina saa ihan omat katsojansa. Kissoilla on leikkausaika tiistaina ja loppuviikosta kissat ovatkin kotiinlähtövalmiita. Lähtemisestä on ristiriitaisia tunteita, koska elämä helpottuu huomattavasti kylppärin vapautuessa, mutta ovathan nuo lapsoset suloisia ja sylikissaa täällä kaivataan. Pennut toimivat Mindylle myös vähän aktivointilelun tavoin ja tuovat virikettä ja puuhaa ovenkin takana.

-S

Minä makaan nyt tässä

Myöhään eilisiltana Mindy vaati päästä yläkaappiin, jonne on hinku, kun joku kaapinovista on edes raollaan. Tällä kertaa kaikki ovet olivat kiinni, mutta suunnitelma poikkesi muutenkin tavallisesta. Kaapista piti käydä viskomassa sadetakki makuualustaksi.

Töistä palattuani hoitohuoneen ovea avatessa näky oli tämä lisättynä yhtä rennosti makoilevalla Itkupillillä, joka ehti livahtaa piiloon kameraa hakiessa. Ihan onnistuneesti kissa tai kissat olivat pyyhkeen kiskoneet tiputtamatta sitä naulakon alla olevaan vessaansa.

Kiva, että nämä veijarit osaavat tehdä olonsa mukavaksi.

-S

Pienokaisia

Koko elokuu hujahti ohi ilman päivityksiä eikä blogistanian kuulumisten lukemiseenkaan ole jäänyt aikaa, kun on ollut niin kovasti tapahtumia ja menoja. Mindyllä sen sijaan on tainnut olla vähän tylsää yksin kotona.

Viikon verran Mindyllä on ollut kokopäiväistä seuraa. Huono juttu vain on se, että Mindyn ja seuran välissä on ärsyttävästi ovi. Toisaalta osittain se on varmasti Mindynkin mielestä hyvä asia.

Viime keskiviikkoiltapäivänä sain kotiinkuljetuksena Valtteriina Bottaksen, joka on löytynyt auton moottiritilasta, ja mustan Itkupilli-pojan, joka on löytynyt heinäkuussa Lavian keskustasta. Kumpikin kipitti pakoon, kun niitä lähestyi. Valtteriinaan kuitenkin tepsi vanha hyvä keino - höyhenhuiskalelu. Leikin huumassa Valtteriinaa saattoi vähän silitelläkin.

Montaa päivää ei kulunut, ellei ollut jo seuraava päivä, kun Valtteriina kehräsi leukarapsuista. Toissapäivää Valtsu kiipesi itse syliin kehräämään ja kiehnäämään ja toisti saman seuraavana päivänä. Itkupilli edelleen sähähtää joka kerta, kun sitä lähestyy, mutta sitä voi silti paijata.

Yllättäen oven takaa kuuluva Mindyn miukaisu tai kurina on varmin keino saada Itkupilli esiin piilostaan. Ihan varma en ole, mutta kerran se taisi kehrätä Mindylle ovella. Olisikin hauska nähdä ottaisiko Itkupilli Mindyn varaemokseen.

Mindy tietysti tapansa mukaan ajoittain päivystää ovella ja läpsii Valtteriinan tassua sen mitä oven ali yltää. Muuten Mindy on kuin pentuja ei olisikaan. Mindyn vessa on parvekkeella ja se taitaa olla ummetusta pahentava juttu. Sitten onkin miettimistä, kun ei kertakaikkiaan enää tarkene olla parvekkeen ovi koko ajan auki, koska sitten Mindyn elintila pienenee jo kohtuuttomasti (eikä vessa mahdu minnekään).

En taida uskaltaa ottaa riskiä ja päästää pentuja Mindyn kanssa samaan tilaan. Mindy kun on edelliskerroista stressaantunut aikalailla. Vielä on muistissa kuukausia kestänyt vilkkuluomiongelma, joka huipentui silmätulehdukseen. Yksinäinen kissa kylpyhuoneessa on niin lohduton, että jos toinen lähtee ensin, pitää miettiä tarkemmin. Toivomme siis Mindynkin voinnin kannalta, että Valtteriina ja Itkupilli saavat pian kodin, kunhan ne on ensin leikattu, ja että hoitopaikkoja riittää muille kodinetsijöille.

Itkupilli kuuntelemassa Mindyn juttelua

Valtteriina taustallaan tyhjä wc-paperiteline - rulla löytyi taas vesikipossa uitettuna, kuten yleensä

Valtteriina kuuli, että jotkut kodittomat majailevat roskiksessa

Roskista ei suositella asuinpaikaksi, joten päälle tuli este, joka tosin oli tänään keploteltu pois

Rekku Rescue ry kaipaa erityisesti pääkaupunkiseudulle kotihoitopaikkoja. Loppukesästä ja alkusyksystä kissoja tulvii eniten eli nyt tarve on suurin. Varsinkaan aloitteleva kotihoitaja ei erityisiä taitoja tai tiloja tarvitse, kissarakkaus kantaa pitkälle. Kuten kuvista näkyy, meilläkin hoitolaiset ovat aina olleet pienessä kylpyhuoneessa, joka on siivouksen kannalta myös helpoin hoitohuone. Lisätietoja täältä.

-S