Yllättäviä käänteitä ja yksi tassuttelija vähemmän

Näin lokoisat oltavat meillä oli pari päivää ennen leikkausaikaa. Valtteriinan kanssa samassa tilassa ei voinut vähääkään kyykistyä ilman, että oli kissa sylissä - tai selässä. Lavuaarilla kasvopesulle kumartuneena ollessa selkään syöksyvä kissa hieman yllättää, mutta onneksi Valtteriina ei tarrannut kynsillä  kiinni.

Vaikka hoitolaiset yksistään tuntuivat vievän hurjasti aikaa, olin koko ajan kiitollinen siitä, että olin päässyt helpolla siinä, ettei näitä tarvinnut edes madottaa, saati muuten lääkitä. Lääkäristä ja apteekista tulin kuitenkin lääkeläjän kanssa takaisin vain toinen kissa leikattuna.

Valtteriina oli kuulemma räkäinen ja sai kymmenen päivän antibioottikuurin ylähengitystieinfektioon. Ymmärrettävästi tuolla diagnoosilla ei leikata, vaikken tähän päivään mennessä ole tajunnut, mistä se räkäisyys näkyi.

Itkupilli kastroitiin ja se toimenpide meni hyvin. Poika on muutenkin niin arasteleva, etten osaa sanoa, oliko se normaalia vaisumpi leikkauspäivänä. Kastrointi oli aamupäivällä, kissat hain iltapäivällä.

Korvapunkit sen sijaan olisin voinut havaita, jos vain olisin älynnyt havahtua. Itkupillin korvia en kyllä ollut katsonut ja Valtteriinan korvissa näin tummia pilkkuja jo kissojen tullessa. Kissat olivat juuri olleet tehosterokotuksessa, niin en osannut epäillä ongelmia. Valtteriina ei korviaan rapsutellut, eikä Itkupillikään mielestäni erityisen paljon.

Korvahuuhde ja -tipat sen sijaan aiheuttivat kovaa raapimista ja korvien luimistamista. Korvaputsaukset ja lääkitsemiset huilileikkeineen ovat aika tehokkaasti vieneet edeltävän viikon vapaa-ajan. Lauantain pyhitin Mindy-päiväksi, jolloin kävikin niin, että nukuimme keskellä päivää kylki kyljessä väsymystämme pois.

Korvatippakuuri loppui tänään, joten Valtteriina lähti pari tuntia sitten omaan kotiinsa, jossa antibioottikuuri annetaan loppuun ja viivästynyt sterilointi hoidetaan yhdistyksen kustannuksella.

Itkupilli on eilisestä lähtien leikkinyt huiskalla. Tähän asti se on vain seurannut sivusta tai leikkinyt yksinään pallolla. Huvittavaa leikissä on, että Itkis leikkii mieluummin huiskalelun väärällä päällä, mustalla tikulla Gootti-Kustaan tyyliin. Joka tapauksessa hymy levisi kasvoille siitä, että arkajalka alkoi tassuillaan huitoa keppiä.

Kävin silittelemässä yksin jäänyttä ressukkaa vessanpöntön takana. Itkupilli alkoi vähitellen kehrätä, kunnes jopa kiepsahti selälleen ketarat ojossa. Vetäydyin vähemmän puuduttavaan ja pönttöä halailevaan asentoon, jolloin tovin kuluttua Itkis katseli tyypillisellä arvioivalla katseellaan etäältä ja sujahti kantokoppaan piiloon.

Itkupillin kotiutuminen on vielä vähän auki ja selviteltävänä. Rekku Rescuen kissavaraajat pääsevät tiuhaan testaamaan myös ihmistuntemustaan. Ja kotihoitajat siinä samalla, koska kotihoitaja on yleensä ainoa kotiehdokkaan kasvokkain tavannut. Pienellä kotihoitokokemuksella ja kissavaraajien kanssa joitakin keskusteluita käyneenä voin vain ihmetellä, miten Mindy annettiin aikoinaan meille. Mindyn tapauksessa tosin varaaja ja hoitaja oli yksi ja sama ihminen. Onneksi kissanottajilta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti edellytetä maailmojasyleilevää avointa luonnetta.

-S