Koko elokuu hujahti ohi ilman päivityksiä eikä blogistanian kuulumisten lukemiseenkaan ole jäänyt aikaa, kun on ollut niin kovasti tapahtumia ja menoja. Mindyllä sen sijaan on tainnut olla vähän tylsää yksin kotona.
Viikon verran Mindyllä on ollut kokopäiväistä seuraa. Huono juttu vain on se, että Mindyn ja seuran välissä on ärsyttävästi ovi. Toisaalta osittain se on varmasti Mindynkin mielestä hyvä asia.
Viime keskiviikkoiltapäivänä sain kotiinkuljetuksena Valtteriina Bottaksen, joka on löytynyt auton moottiritilasta, ja mustan Itkupilli-pojan, joka on löytynyt heinäkuussa Lavian keskustasta. Kumpikin kipitti pakoon, kun niitä lähestyi. Valtteriinaan kuitenkin tepsi vanha hyvä keino - höyhenhuiskalelu. Leikin huumassa Valtteriinaa saattoi vähän silitelläkin.
Montaa päivää ei kulunut, ellei ollut jo seuraava päivä, kun Valtteriina kehräsi leukarapsuista. Toissapäivää Valtsu kiipesi itse syliin kehräämään ja kiehnäämään ja toisti saman seuraavana päivänä. Itkupilli edelleen sähähtää joka kerta, kun sitä lähestyy, mutta sitä voi silti paijata.
Yllättäen oven takaa kuuluva Mindyn miukaisu tai kurina on varmin keino saada Itkupilli esiin piilostaan. Ihan varma en ole, mutta kerran se taisi kehrätä Mindylle ovella. Olisikin hauska nähdä ottaisiko Itkupilli Mindyn varaemokseen.
Mindy tietysti tapansa mukaan ajoittain päivystää ovella ja läpsii Valtteriinan tassua sen mitä oven ali yltää. Muuten Mindy on kuin pentuja ei olisikaan. Mindyn vessa on parvekkeella ja se taitaa olla ummetusta pahentava juttu. Sitten onkin miettimistä, kun ei kertakaikkiaan enää tarkene olla parvekkeen ovi koko ajan auki, koska sitten Mindyn elintila pienenee jo kohtuuttomasti (eikä vessa mahdu minnekään).
En taida uskaltaa ottaa riskiä ja päästää pentuja Mindyn kanssa samaan tilaan. Mindy kun on edelliskerroista stressaantunut aikalailla. Vielä on muistissa kuukausia kestänyt vilkkuluomiongelma, joka huipentui silmätulehdukseen. Yksinäinen kissa kylpyhuoneessa on niin lohduton, että jos toinen lähtee ensin, pitää miettiä tarkemmin. Toivomme siis Mindynkin voinnin kannalta, että Valtteriina ja Itkupilli saavat pian kodin, kunhan ne on ensin leikattu, ja että hoitopaikkoja riittää muille kodinetsijöille.
 |
| Itkupilli kuuntelemassa Mindyn juttelua |
 |
| Valtteriina taustallaan tyhjä wc-paperiteline - rulla löytyi taas vesikipossa uitettuna, kuten yleensä |
 |
| Valtteriina kuuli, että jotkut kodittomat majailevat roskiksessa |
 |
| Roskista ei suositella asuinpaikaksi, joten päälle tuli este, joka tosin oli tänään keploteltu pois |
-S
Voi kuinka ihania pikkuisia ♥ Toivotaan että pennut saisivat pian oman kodin!
VastaaPoistaEmäntä: Oih, mitä söpöläisiä!! Tuollaisen kun saisi :-) Hienoa, että majoitat pentuja!
VastaaPoistaVoi söpöliinit ♥ Luulisi sellaisten löytävän kodin tosi nopeasti! Ainakin toivotaan niin, ja mielellään yhdessä.
VastaaPoistaOvatko ne siis teillä niin pitkään, kunnes on leikattu? Mindylle hyvää vointia myös!
Mä näitä söpöläisiä katselinkin Rekkujen sivuilla eilen <3
VastaaPoistaJännityksellä jään odottelemaan uutisia teidän veskirempasta, sen verran näyttää vauhtia ja ideoita minikissoista löytyvän;)
Ihana, kun autat! Kyllä on kauniit pennut, toivottavasti saavat huolehtivat ja kissarakkaat kodit.
VastaaPoistaHienoa työtä teet! Hatunnosto.
VastaaPoistaMyrsky ja Minna: Jotenkin kummallisesti kissanpennut yleensä on ihania :)
VastaaPoistaPepsi + Max: Vaihtelua arkeen, kun on hassuttelijoita vessassa vastassa :)
friedenvaltakunta: Pentujen suhteen on kyllä toiveikas, että löytävät kodin ripeästi. Ja onneksi nämä eivät ole erottamattomat ystävykset, niin siltä kannalta ei tarvitse huolehtia, jos lähtisivätkin eri teille, ainoastaan käytännön takia olisi kiva, että pääsisivät yhtä matkaa.
Rekkujen pennut varhaissteriloidaan/kastroidaan nykyään ennen luovutusta. Mindynkin luovutussopimuksessa aikoinaan oli siitä, että kissa on leikattava 11 kk:n ikään mennessä. Mutta kun ihmiset eivät edes sopimuksia noudata. :/ Tyttöpennut ilmeisesti myös toipuvat varhaissteriloinnista huomattavasti helpommin ja nopeammin kuin aikuisena. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain olla Mindyn vierihoitajana, kun toipilasaika oli aika vaativaa.
Taru: Vähän harmittaa, että sivuille päätyi nyt vain yöllä hätäisesti räpsittyjä kuvia, mutta onneksi kohteet ovat oikein söpöjä joka tapauksessa.
Valtteriinalla on selvästi vielä ideoita mietinnässä, sen verran katse kohoaa, lisäksi suihkuverhon suikalointi on vielä kesken. :)
kissatkertovat: Kiitos. Ainakin ottajan täytyy panostaa rahallisesti ja selviytyä kahden ihmisen seulasta.
Mamma N: Kiitos. Kun vain osaisi tasapainotella Mindyn hyvinvoinnin ja muiden kissojen auttamisen välillä. (Ja oman terveyden, kun täällä sitä ollaan kurkku kipeänä tuon avoimen oven takia.)
Teet hienoa työtä. Mindylle ja mussukoille lujasti terveisiä ja peukutusta ja jaksuja, samoin sulle.
VastaaPoistaItkupilli, voi että mikä ihana musta poika! <3 Toivotaan, että molemmille pikkuisille löytyy pian hyvät kodit! Onneksi ilmat ovat nyt lämpenemässä, ja saahan hiekkiksen vaikka sängyn alle väliaikaisesti, jos ottaa avolaatikon käyttöön.
VastaaPoistaZepa: Kiitoksia! Tulee tässä miettineeksi, mihin tuli taas ryhdyttyä. :)
VastaaPoistaAusare: Itkupilli on niin herkkis. Eilen se kehräsi kunnon volyymillä Mindyn miukujen seurauksena.
Onneksi lämpö palasi siedettävämmäksi. Miten korkeita sänkyjä muilla on, kun ei mun sängyn alle voi kuvitellakaan hiekkistä. Ruokapöydän alle kai sitten ja tuolit partsille. Edelliset hoitolaiset olivat vain 1,5 viikkoa, niin ei nyt tullut hirveän pitkälle asiaa mietittyä, kun on niin vaikea sanoa ei. :)
Voi mitä ihanuuksia ja pahantekijöitä! <3 Kyllä kisupennut on vaan niin käsittämättömän sulosia tapauksia <3
VastaaPoista