Heräsin taas kerran Mindyn karmaisevaan naukunaan, jota oli kuulemma kuulunut pitkin yötä Milon hyökkäillessä. Erotuomaroinnin ja henkivartijana toimimisen välissä pääsin kuitenkin todistamaan lepppoisaa aamuvenyttelyhetkeä.
Taas kävi niin, etten vastannut tuntemattoman soittoon ja huomasin lähetyksenseurannasta, että Zooplus-pakettia oli yritetty luovuttaa. Ovikellon soittaminen olisi kiva... Onneksi posti ei ole kovin kaukana, sillä kannettavana oli 20 kiloa. Ja kantajana toiminut varmaan pitäisi oikeudenmukaisena sanoa, että onneksi on Arttu.
Nyt on pennuillekin penturuokaa ja halvimmat kupit ja alusta mitä vastaan tuli. Mallastahnaa älysin tilata samalla kaksi tuubia, kun se nyt vain on niin hyvää, Milonkin mielestä. Luettuani vain ylistäviä kehuja tuosta aktivointilaudasta, päätin itsekin hankkia sen. Mindy syö ihan liian vähän märkäruokaa, koska jostain ihmeen syystä tykkää lähinnä kuivaruoasta. Laudan ansiosta raksujen syömisestä tulee sentään vähän haastavampaa. En ole vielä kokeillut, koska kaikki kissat nukkuvat.
Aprikoosi ja Betty syövät mielellään Mindyn hylkimät märkäruokapurkit kovaan tahtiin, mutta kuivaruoka ei maistu. Olen kolmea eri sorttia kokeillut, tänään vasta pääsin kokeilemaan pentuversiota. Ei maistu, ei. Eipä sitä kuivaruokaa olisi mikään pakko syödäkään, mutta tulevan kodin kannalta tietysti olisi hyvä, että nämä tottuisivat monenlaiseen ruokaan. Broilerin fileesuikaleet ovat olleet odotetusti suurinta herkkua. Tyytyväisenä huomasin syömisessä hitaamman Aprikoosin nappaavan viimeisen suikaleen. Betty yritti viekkaasti viedä sen, mutta sai vastaukseksi murinaa ja pienen läppäisyn. Kuinka suloista!
Aprikoosi on muutenkin sulostuttanut erityisesti tänään kipuamalla ja hyppäämällä itse syliin, johon se on jäänyt uinumaan. Joku onnellinen saa aivan ihanan hellittelykissan.
Mindy tuntuu hirveän isolta verrattuna pentuihin, vaikka painoa on vain 3,4 kiloa. Pikkuisia en ole edes yrittänyt punnita, kun eiväthän ne paina mitään.
-S
