torstai 25. elokuuta 2011

Itsetunnon palautus

 Sä et näe mua, jos mäkään en näe sua.

Mindy alkoi viime viikolla todella huolestuttaa. Sillä oli jatkuva kova stressi päällä. Siihen ei saanut kontaktia, se hakeutui mitä ihmeellisimpiin epämukaviin koloihin ja pysyi niissä jähmettyneenä tuntikausia. Sillä saattoi alkaa kuola yhtäkkiä valua ja se välillä lipoi vimmatusti huuliaan. Pohdimme sen mahdollisuutta, että Mindyllä sattumalta olisi juuri Bettyn aikaan jokin  fyysinen ongelma. Mutta toisaalta Mindy reaktiot vaikuttivat aika vahvasti johtuvan Bettystä. Varsinkin koska pahimmassa vaiheessa oli viikonloppu, päätimme vielä  tarkkailla tilannetta ennen lääkäriin kiikuttamista.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin siihen, kun Mindy tuli tekemään minulle perusteellista kampausta - kolmesti. Hiusten möyhennystä säesti kunnon kehräys ja lopuksi sain hellän näykkäisyn leukaan ja Mindyn tyynylle viereeni nukkumaan. Olin todella hämmentynyt. Samalla olin kauhistunut ja mietin, mitä Bettylle on voinut käydä, kun Mindy oli täysin erilainen kuin viime päivinä. Huokaisin helpotuksesta kuullessani Bettyn hyppäävän puusta ja kipittävän seuraksemme.

Ota sä sieltä kiinni, niin mä työnnän täältä.

Sen yön jälkeen Mindy on taas kehrännyt, puskenut ja leikkinyt eikä enää paljoa Bettyäkään vältellyt. Ihan kuin Mindy olisi päättänyt, että hän ei moisen kakaran anna pompotella. Mindy on myös nukkunut taas sängyssä, vaikka Bettykin on siellä. Ei Mindy vieläkään Bettyn puskemisista pidä, mutta Betty on jo ihan kelvollinen painikaveri. Aika tasaväkisesti ne mäiskivät toisiaan.

Bettyn maha on herkkänä edelleen, joten yhä jatketaan erikoisruoalla. Betty yrittää sabotoida tiukkaa linjaa esimerkiksi varastamalla kalapuikon ruokapöydästä. Betty onkin joutunut viime aikoina yhä useammin eristyksiin kylpyhuoneeseen paitsi Mindyn myös ihmisten syömisen ajaksi ja turvallisuussyistä myös siksi aikaa, kun kuuma uuni avataan. Bettyllä on loputon nälkä, vaikka annoskokoa on kasvatettu ja ruokkimisia lisätty. Meidän puolesta ruoan ei tarvitsisi kasvattaa ruokahalua enää yhtään enempää. Aikomuksena onkin kokeilla muita herkän vatsan ruokia, jos ne vaikka hillitsisivät ruokahalua.

-S

perjantai 19. elokuuta 2011

Vuosi Mindyn kanssa


Mindy on tänään ollut meillä tasan vuoden. Missä välissä siitä tuli noin aikuinen? Betty on vielä tehnyt Mindystä vaisun ja vakavan sen lisäksi, että se saa Mindyn näyttämään jättikokoiselta. Eiköhän leikkisä Mindy vielä palaa, mutta aikuiselta se todellakin näyttää jatkossakin. Onpahan enemmän rutisteltavaa. ♥

Ei ole varmaan ollut päivääkään, ettei olisi saanut nauraa Mindyn touhuille. Tänäänkin se kirvoitti naurut lätkimällä yhtäkkiä Bettyä kolme kertaa peräkkäin aikamoisella voimalla päähän. Eihän se kivaa nähtävää itsessään ollut, mutta tilanne oli niin outo, ettei voinut kuin nauraa. Särmää Mindyltä ei ainakaan ole puuttunut.

On ylipäätään onni, että Mindy on keskuudessamme ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. Koska Mindy on luontoon syntynyt, se olisi yhtä hyvin voinut kokea yhtä karun kohtalon kuin ne noin 50 kissanpentua, jotka kuolivat tai jouduttiin lopettamaan lyhyen ajan sisällä Satakunnassa ja pääkaupunkiseudulla. Kissarutto todellakin leviää kuin rutto silloin kun on yksikin sairas kissa eikä pentuja ole vielä ehditty rokottaa.

Rekku Rescue ry:n keskustelupalstalla on esimerkkejä pienokaisista, jotka joutuivat ruton uhriksi. Yhdistys kerääkin nyt varoja esimerkiksi desinfioinnissa tarvittavan höyrypesurin ostoon, mutta kesäkausi on toki ilman epidemioitakin erityisen paljon rahaa syövää aikaa, lisätietoa heinäkuussa ilmestyneestä kesätiedotteesta (pdf).

-S

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Tunti ilman Bettyä

 Mökötän kunnes annat ruokaa.

Betty oli viimein riittävän vahvassa kunnossa päästäkseen tehosterokotukselle ja siellä piipahtamiseen meni tunti. Betty sai taas autokyydin Rekku Rescuen uutterilta ihmisiltä, joten Mindy sai tuta tunnin ajan meidän yritystä saada se jälleen kehräämään ja syömään.

Betty on ollut nyt vähän yli viikon Mindyn kanssa ja yhtä kauan on kulunut aikaa siitä, kun Mindy söi, leikki ja kehräsi normaalisti. Vaimeaa kehräystä saattaa saada aikaiseksi ja sen kuulee yleensä vain painamalla korvan Mindyyn. Jotain haperoivaa leikinpoikastakin aloiteltiin ja hippunen märkäruokaa meni alas.

Koska Betty ei tunne minkäänlaista kiinnostusta kuivaruokaa kohtaan, vaikka söisi mielellään ihan kaikkea muuta, Mindyn raksut voivat olla vapaasti esillä. Mindy taas syö raksuja paljon mieluummin kuin märkäruokaa, joten aivan nälässä sen ei tarvitse olla. Ongelmana on se, että Mindy ei juo ja sen olisi siksi todella tärkeää saada myös märkäruokaa (turha yrittää syöttää raksuja kostutettuina). Normaalioloissakin Mindy syö sitä yleensä todella vähän, mutta kun sitä on vapaasti saatavilla joitakin tunteja, Mindy saattaa käydä kuitenkin välillä napsimassa.

Betty taas ei saa syödä kuin rajoitetusti erikoisruokaansa, joten Mindyn ruokavaliosta on nyt märkäruoka aikalailla kaikonnut. Betty hotkii ateriansa kylppärissä ja sinä aikana Mindy ehtii nuuhkaista omaansa. Toinen ei halua syödä, toinen haluaa syödä ihan kaiken matosta varpaisiin. Toinen on taipuvainen ummetukseen ja toinen ripuliin. Näiden välimuoto olisi toivottua.

Sitkeetä!

Bettyn vielä pysytellessä eristyksissä, kokeilin ensimmäistä kertaa Mindylle broilerinsiipiä. Neiti Nirppanokka-Hienohelma ei arvostanut yhtään näin vaikeasti syötävää ateriaa. Kyllä sitä saattoi nuolla ja kantaa matolle kuten asiaan kuuluu, mutta turha luulla, että sitä järsimään olisi ruvennut.

-S

maanantai 15. elokuuta 2011

Kissakuvahaaste 159: Nettisurffailu


Nettisurffailua ei ole tullut viime aikoina kovin paljoa harrastettua, mutta viime vuoden syyskuussa se oli yksi lempiharrastuksia - siksipä kuvassa pikku-Mindy. Mindyn mielestä parasta netissä on itsensä katseleminen joko netistä tai ihan vain peilistä. Kuten aiemmasta kirjoituksesta voi huomata, Mindy päätyy aika varmasti Firefoxin apusivulle haastekisu-Martan tavoin.

-S

Aurinkoinen tunnustus

Saatiin Naukulan Mammalta tuollainen kirjurin lempikukalla varustettu tunnustus. Kyllä me kiitettäisiin ihan ilman tunnustuksen ohjeiden vaatimaa käskyäkin. :)


Tässä tunnustuksessa tulee kiittää sen lähettäjää, vastata kymmeneen kysymykseen ja lähettää tunnustus eteenpäin kymmenelle blogille ja ilmoittaa tunnustuksen antamisesta.

1. Lempiväri:
M: punainen niinku nukkumismatto
S: violetti
2. Suosikkieläin:
M: kärpänen - melkein parasta viihdettä kotona
S: kissa, mikä yllätys
3. Suosikkinumero:
M&S: Me ei välitetä numeroista
4. Suosikki alkoholiton juoma:
M: jugurtti on riittävän juotavaa, joten se
S: maito
5. Facebook vai Twitter:
M: Facebook, koska siellä on musta kuvia
S: Facebookia ainoastaan käytän, mutta kovasti odotan jotain parempaa
6. Intohimosi: Kissat, kirjat
7. Saada vai antaa:
M: Musta on kyllä kivempi saada juttuja, mutta voin mä antaa vaikka lipaisun
S: Saamisesta on helpompi yleensä ilahtua, antaminen on ilahduttavinta, kun on vakuuttunut saajan tyytyväisyydestä
8. Suosikkikuvio:
M: Semmoset kuviot toimii, kun oikein söpistelen niin saan jotain hyvää tai rapsutusta tai kunnon leikkituokion
S: Ei varsinaisesti ole kuvio, mutta kissoilla on tosi hieno sivuprofiili
9. Suosikkiviikonpäivä:
M: Sunnuntai, kun ihmisillä on enemmän aikaa leikkiä ja voi nukkua pidempään
S: Sama vastaus
10. Suosikkikukka:
M: Saniainen nuuhkuteltavana, muuten oikeastaan ruoho (ai ei ole kukka?!)
S: Gerbera (älkää nyt sanoko, ettei toi kuvan kukka ole se :))

Hurjan moni sai jo tämän, joten jätetään taas vain vapaasti napattavaksi.

torstai 11. elokuuta 2011

Ystävyyden alku?


Betty vapautui tiistai-iltana kylpyhuoneesta ja voi sitä riemua, kun saattoi kirmata vaikka kuinka pitkiä matkoja. Bettyltä testattiin varmuuden vuoksi giardiakin, jota ei onneksi ollut. Huomenna Bettyllä loppuu suolistotulehdukseen määrätty antibioottikuuri, mutta erikoisruoalla vielä jatketaan, koska maha ei taida vielä kestää tavallista ruokaa.

Kun varmistui, ettei ollut tarttuvasta taudista kyse, oli aika antaa Mindyn ja Bettyn kohdata.


Kissat olivat nähneet toisensa jo aiemmin ovenraosta ja tassuleikkejä oltiin käyty oven alta tihenevään tahtiin. Ensikohtaaminen oli hyvin rauhallinen. Betty taisi heti vähän kiehnätä Mindyä vasten. Rauhaa ei kauan jatkunut, koska Bettyn piti saada juosta. Mindy tietysti lähti perään. Tuntikausia kissat viilettivät edestakaisin ja ympyrää.


Jo yöllä Betty lutkutti Mindyä kuin Aprikoosia aikoinaan. Mindy nuoli samalla Bettyä. Tämä on toistunut jo moneen kertaan. Eilen katsoimme haltioituneina, kun Mindy nukkui Betty kainalossaan.

Mindy on alkanut nukkua kuljetuskopassa, joka oli Bettyn paikka kylppärissä. Pienenä Mindy ei suostunut siinä nukkumaan katon kanssa eikä ilman. Nyt se kelpaa luultavasti siksi, että saisi nukkua ilman kainaloon tunkevaa Bettyä. Tai niinhän se luuli, Betty-pirpana kun mahtuu vaikka minne.

Mindyn kehräystä en ole kuullut tiistain jälkeen eikä se oikein innostu entiseen malliin. Huiskaa heiluttaessa Mindy tulee paikalle, mutta katsoo passiivisena Bettyn leikkimistä. Aamukampausta on turha toivoa eikä Mindy tule tapansa mukaisesti aamupuurollekaan, koska Betty rynnii ensimmäisenä paikalle. Mindystä ei nyt oikein tiedä, pitääkö se Bettyn läsnäolosta vai ei. Paljon paremmin Mindy tulee Bettyn kanssa toimeen kuin Milon kanssa. Ne kulkevat kylki kyljessä ympäriinsä, mutta silloinkin nimenomaan Betty tuntuu olevan aina se, joka seuraa Mindyä.

Mikäänhän ei estä meitä pitämästä hoitokissaa itse, jos vain tarpeeksi ajoissa tehdään päätös. Varmaan suurin osa on sitä mieltä, että kissalla pitäisi olla kaveri ja siitä juuri onkin huono omatunto, kun tuntuu, että riistetään Mindyltä jotain tärkeää. Mutta samalla Mindy tuntuu onnelliselta ainoana kissana ja helpottuneelta jäätyään yksin. Hoitokissojen avulla Mindyllä kuitenkin olisi satunnaista seuraa. Jos Betty jää meille, hoitolaisten ottaminen hankaloituu. Mielelläni kuitenkin varsinkin kesän kissaruuhkissa auttaisin.

-S

torstai 4. elokuuta 2011

Fisuja



Mindy tuli pyytämään viihdykettä koneella ollessani ja kaivoin esiin tämän Mindyn jo aiemmin näkemän videon. Se on rentouttavaa katseltavaa kummallekin osapuolelle. Hauskinta on, että Mindy alkaa sohia ruutua tassulla yleensä vasta puolivälin jälkeen, kun mies alkaa huitoa kuvassa.

Vinkkejä muista mahdollisista kissalle sopivista videoista otetaan mielellään vastaan. Riippu tietenkin kissan mausta ja mielialasta, mutta liikkuvat ja ääntelevät elikothan niitä todennäköisimmin houkuttelevia ovat (MM-jalkapallon lisäksi ;)).

maanantai 1. elokuuta 2011

Arkista aherrusta


Olen kaipaillut suojaisaa pesää hoitokisuille ja lauantaina sen viimein sain ostettuani pyöräilykypärän. Vähän vuorausta kontaktimuovilla ja tyhmät ukkelikuvat piiloon ja mukava maja on valmis. Olisihan se esteettisempi, jos olisi käyttänyt jotain hillitympää kuviointia kuin kirjaston poistomyynnistä ostetuista Kissafaneista saksitut kuvat, mutta menköön nyt noin. Mindy ei sinne meinaa mahtua kun taas Bettyn seuraksi olisi mahtunut Aprikoosikin, mutta Aprikoosi on jo omassa kodissaan.

Hei, hei suloinen syliinkipuaja!

Aprikoosi, jota nykyään Säteeksi kutsutaan, lähti meiltä lauantaina. Betty on onneksi sen verran itsenäinen, että on pärjäillyt omillaankin. Sen ruokahalu tosin hupeni samantien. Betty yleensä alkaa syödä vasta, kun joku  astuu kylppäriin. Se syö vähän aikaa ja jatkaa taas, kun saa seuraavan kerran seuraa. Aprikoosin kanssa syödessä se ahmi kaiken kerralla.

Betty viihtyi tänään minuutteja sylissä, mitä ei ole ennen tapahtunut. Betty ja Mindy ovat leikkineet keskenään oven läpi ja saaneet pienen tassukosketuksen. Ne todennäköisesti viihtyisivät yhdessä, vaikka kummallakin häntä pörhistyi nähtyään toisen vilaukselta. Betty menee ylihuomenna lääkäriin, niin saadaan vähän selvyyttä massuongelmiin. Olisi tosi kiva, jos Mindy ja Betty saisivat kohdata ennen Bettyn lähtemistä.

Mindy on ollut pari viime päivää ilahduttavan energinen - onhan nyt ensimmäistä kertaa sisälläkin siedettävä lämpötila. Yöllä Mindy herätti taas tuomalla rakkaan kilkutinlelunsa kolisevine keppeineen sänkyyn. Aamulla ei sitten meinannut kissa millään nousta ylös sängystä. Enkä sitten minäkään, kun oli niin mukavaa nukkua Mindy kainalossa.

-S