Ruokaisia faktoja

Kyllä kesti, mutta tässä se on: Vaahterakujalla ja Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogeista saimme jo tovi sitten tunnustuksen - kiitos molemmille siitä! Tarkoituksena on kirjoittaa seitsemän faktaa itsestään.

1. Aamuisin Mindyn kanssa tuntuu olevan kilpailu, kumpi pystyy loikoilemaan sängyllä pidempään. Yleensä Mindy voittaa. Monesti käy kuitenkin niin, että palaan rapsuttelemaan Mindyä, jolloin lopulta Mindy saattaa olla se, joka myös pysyy poissa sängystä.

2. Mindy monesti tulee kanssani nukkumaan yhtä aikaa - aina jalkopäähän. Kainalokissa olisi kiva, mutta seura se on jaloissakin oleva.

3. Olemme molemmat nirsoja ja inhottavan ruoan haju saa perääntymään. Mindyn onneksi sen ei kuitenkaan tarvitse kuoria minulle sitrushedelmiä tai banaania, kun taas minun täytyy kestää tonnikalan löyhkä.

4. Kumpikaan meistä ei syö juurikaan vehnää. Itse syön vain gluteenittomaksi käsiteltyä, Mindyn ruoissa ei pääasiallisesti ole vehnää.

5. Aamuinen kaurapuuro maidon kera on yhteinen herkku, paitsi silloin kun olen pilannut sen banaanilla tai omenalla, joille pitää nyrpistää nenää.

6. Mindy on huomattavasti minua lempeämpi nälkäisenä.

7. Toisinaan on töissä aikaa naputella tällaista (varsinkin kun jättää kahvitauot muille - kahvi on minulle yhtä inhottavaa kuin Mindylle sitrukset). Kuvat odottavat tietenkin kotona, joten taas julkaisu venyy.

Varsinkin tämän hitaan toteutuksen takia tämäkin on ehtinyt jo aika monessa blogissa kiertää enkä millään osaa listata tähän 15 blogia, kuten ohjeet kehottavat. Ainakin kaikki seuraamani blogit ovat ihastuttavia. :)

 Vaadin katkaravut. Nyt.

-S

Muutoksia

Mindyllä on ollut poikkeuksellisen jännittävät päivät, kun olohuone täyttyi laatikoista, kaappeja aukesi ja hyllyjä tyhjeni. Kaikkein paras juttu oli ilmapatja, vain biitsi puuttui.

 Banaanilaatikko saa hyvät pisteet Mindyltä.

 Teippi on loistava lisä, njamnjam!

 Just one more thing.

 Kovin työlästä on elo, kun näitä hyllyjä nyt riittää kokeiltavaksi.

Jes! Ruoka on vielä tallella!

Yllätttävän monessa seuraamassani blogissa ollaan muuttopuuhissa näinä aikoina. Niin meilläkin. Täällä vain kävi niin, että vain yksi lähti ja tytöt jäivät ihmettelemään tyhjyydestä kaikuvaa olohuonetta (viltti seinällä ei oikein auta, varsinkin kun Mindy kiskoo sen aina alas). Tyhjyyttään kaikuvasta huoneesta ei tietenkään kannata maksaa, joten meillä on myös Mindyn kanssa muutto edessä. Saa nähdä, miten Mindy sopeutuu 20 neliötä pienempään asuntoon. Onneksi Mindy osaa käyttää korkeita paikkoja hyväkseen. Näillä näkymin muutto on edessä huhti-toukokuussa viereiseen rappuun olettaen, että välittäjä pitää sanansa. Tavaroiden roudauksen ajan Mindy pysytteli sängyn alla ja aina hiljetessä palasi nuuskimaan laatikoita. Onneksi muutto meni Mindynkin osalta aika rauhallisesti.

Samana päivänä työpaikkani muutti Artun uuden kotitalon viereen, joten Mindy saattaa mennä joskus sinne päivähoitoon, koska on niin helppo lyhyen työmatkan ohessa jättää Mindy tuttuun ja mukavaan seuraan. Lähinnä siinä mietityttää aamun täpötäydet liikennevälineet ja niissä reissaamisen aiheuttama stressi. 

Kun kuitenkin epäkissalliset tekijätkin kiinnostavat: muuttoon ei liity mitään suurta draamaa. Saanemme siis jatkossakin järkkäritason kuvia, vain normaalia harvemmin.

-S

Kattihaaste #12: Pentukuva

Kattihaasteessa on oikein suloinen aihe, johon kuvia etsiessä voi uppoutua mitä suloisimpiin pentukuviin.

 Muutaman kuukauden ikäisenä mahtui kiipeilypuun pesään melkein jalat suorassa.

 Viime marraskuussa oli vähän ahtaammat paikat.

Kurkoteltavaa riitti.

Eikä se kurkottelu ole mihinkään unohtunut, mutta tasapaino pysyy yhdelläkin jalalla.

Varhaisempia kuvia löytyy mm. keskusteluketjusta, jossa pohditaan Mindyn ja sisarusten kohtaloa. On tosi hienoa kuulla nykyäänkin Mandyn kuulumisia blogin kautta. Manusta ei ole tietoa ja neljännen pennun tie katkesi lyhyeen. Oikeastaan nämä olisivat sopineet sukulaisaiheeseen, mutta siltä ajalta ei ole yhtään itse otettua kuvaa. Pentueen emostakin on oma ketjunsa. Monien vaiheiden jälkeen Viiru-mammallekin löytyi rakastava oma koti (nimestäkin voi jo päätellä että yhdennäköisyys lapsukaisiin on suuri).

-S

Vieraita

Mindyllä on ollut poikkeuksellisen kansainvälinen ja vierailuntäyteinen viikonvaihde. Lauantaiaamuna Mindyn kummastukseksi vessalaatikko siirtyi eteiseen ja kylpyhuoneen ovi sulkeutui. Parin tunnin päästä ulko-ovesta tuli sisään tuttu koppa, mutta vieras haju. Vieras ei ollutkaan mikä tahansa pulliainen vaan ihan virolainen kuninkaallinen, prinsessa Estelle. Tyttösellä oli jo oma koti odottamassa, mutta palveluskunta oli reissussa, joten saimme kummastella kisua yön yli.

 Rohkeus riittää vain tassunmittaan turvapaikasta

Estelle oli varsin erikoinen tapaus. Seuralliseksi ja puheliaaksi sylikissaksi sitä kuvailtiin, mutta oli kyllä arin meillä olleista kissoista (itse asiassa Mindy on tähän mennessä ollut pelokkain). Satamassa minua muistutettiin siitä, että kyseessä todella on prinsessa, joka vaatii smetanansa ruoan päälle. Seurallisuus ilmeni miukumisena silloin, kun se jätettiin yksin kylpyhuoneeseen. Estelle itki läpi yön ja vaikeni hetkeksi, kun kävin paikalla. Yleensä pentu käpertyi nurkkaan omiin oloihinsa, kun joku viimein oli suvainnut tulla seuraksi. Vasta aamuyöstä muistin, että olin hankkinut Feliwaytä. Veikkaisin, että miukuminen vähentyi ennemmin aamun kuin feromonin ansiosta.

Erikoisten maukaisujen lisäksi saimme kuulla myös kehräystä. Estelle selvästi nautti rapsutuksista, mutta hyvin pieninä annoksina. Se teki pientä edestakaista liikettä kädelle ja pois ja kiemurteli kuin ei osaisi päättää, mitä haluaa. Ja kun rapsutuksia oli tullut muutama, seuraavaksi oli vastassa kynsin varustettu läppäisy. Ei Estellellä rankan matkan jälkeen muutenkaan ollut kovin hyvä olla, koska se oli vähän nuhainen. Uskon kuitenkin, että kotiuduttuaan ja tervehdyttyään kissaprinsessa pääsee osoittamaan valloittavan luonteensa. Estellen poistuessa Mindy pääsi näkemään mystisestä miukujasta vilauksen. Kaikesta ääntelystä huolimatta Mindy oli ihan rennosti, mitä nyt välillä kävi oven takana kyttäämässä ja tönimässä kynnykseltä ovenrakoon tippunutta palloa.

 Joks ne meni?

Tänään tuli kerralla kolme outoa ihmistä, joista yksi oli tullut katsomaan Mindyä Ruotsista asti. Sellainen määrä ihmisiä jännitti vähän. Mindy hypähti ilmaan siitäkin, kun  minä vain kävelin Mindyn takana. Tosi rohkeasti Mindy kuitenkin leikki kaikkien keskellä - pussinsulkija auttoi asiaa.

-S

Oma-aloitteisuutta

Mindyssä on ollut viime aikoina havaittavissa ihastuttavaa omatoimisuutta. Kauden paras lelu eli pompputiikeri-videosta tuttu musta pussinsulkija saa pitää taukoa Mindyn riepottelusta keittiön kaapissa. Oma hankaluutensa on laittaa lelu välillä pois käytöstä, kun Mindy seuraa sitä niin innokkaasti. Vaikka lelun olisi saanut pidemmäksikin aikaa kaappiin, Mindy muistaa varsin hyvin missä se on. Niinpä ei oikeastaan ole kovin yllättävää, että Mindy osaa nykyään hakea sen kaapista itse.

Olin päässyt kirjoittamisessa tähän asti, kunnes saimme todeta, että Mindy hakee mustan pätkän kaapista myös ylemmältä hyllyltä.

Siellä se näkyy jo!

Pois tieltä peltipurkit!

Naru edellä, kissa perässä

Kissahissikin on jäänyt entistä vähemmälle käytölle, koska eilen Mindy hyppäsi sängyltä ihan itse katonrajassa olevaan kaappiin.

-S

Prinsessapeti

Parhaat unet saa, kun on monta kerrosta patjaa - tai laatikkoa - alla.

-S

Sulatusta

Mindy toimi pakastimen sulatuksessa yllättäen vain äänitarkkailijana. Koko toimituksen ajan se makasi pakastimen oven takana ilman näköhavaintoja. Sen sijaan laatikko oli testattava välittömästi.

öpdf

(Mindy halusi näemmä lisätä ö-nimisen pdf-tiedoston)

Sain eilen rapun ovella niskaani aimo kasan lunta, jota kulkeutui huomaamattani laukun päällä ja sisälläkin kotiin asti. Mindyn sai rapusta poikkeuksellisen helposti sisään, kun jotain jännää tapahtui. Lattialle ilmestyi kylmiä ja märkiä leluja, jotka sai lopuksi litkiä pois.

Ihan uusi näky tuo ei ole, koska Mindy on pentuna harrastanut suihkuvesien juomista - tapa on viikon verran ollut taas käytössä (samoin kuin suihkun aikana kakkaaminen - ihanan raikasta).

-S