sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Rabbin katti


Palaan vielä kissasarjakuviin, koska sattumalta löysin kirjastosta minulle täysin tuntemattoman kirjan Rabbin katti (Le chat du rabbin), jonka on kirjoittanut ja piirtänyt Joann Sfar. 1930-luvun Algeriaan sijoittuvan kirjan kertojana toimii siamilaiskissa, joka ei ihan tavanomainen nauku olekaan vaan hyvin ihmismäinen. Mutta selväksi käy, että Sfar tuntee kissan luonnon. Tämäkään ei lokeroidu kissasarjakuvaksi, koska siinä käsitellään enimmäkseen juutalaisuutta Lukunautintoa ei haitannut se, etten aiheesta juurikaan tiedä. Varmasti kirjasta saisi entistäkin enemmän irti, jos tuntisi juutalaisuutta syvemmin. Täytyy vielä huomenna käydä hakemassa kakkososa (jos se vain löytyy omalta paikaltaan hyllystä).

Mitä tulee erääseen vähemmän nasevaan kissaan: Mindy on muiden kissaeläinten tapaan viettänyt hellepäivänsä lähinnä makoilemalla. Kunhan vain joisi tarpeeksi.

-S

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä Mindylle! Tuo sarjakuva kuulostaa kiinnostavalta! Alanpa kysellä sitä itsekin kirjastoista.

    VastaaPoista
  2. Jostain luin/kuulin, että kissat eivät tunne janoa ollenkaan. Siksi joku neuvoi ripottelemaan vesikuppeja vähän sinne sun tänne, että kissa aina ohimennen joisi. En nyt vaan muista ,että mistä tämän kuulin/luin..
    Oon harkinnu hankkivani sellasen pipetin, millä voi kissoja juotella. Tai näyttelyreissuille ainakin, kun Oskari tuppaa välillä olemaan vähän huono juomaan :/

    VastaaPoista
  3. Meillä on jatkuvasti kylpyhuoneessa yksi vesikuppi, josta Mindy pääasiassa juo. Sijainti juontuu ajalta, kun Mindy työnteli ja läiskytteli kippojaan lammikoiksi asti. Ruokapaikan vesikupilla Mindyä näkee tosi harvoin. Parvekkeella taas on vesileikkipaikka maljakoineen ja kulhoineen. Kuumimpina päivinä kastelin vähän turkkia.

    VastaaPoista
  4. Suosituin vesikippo on meilläkin kylpyhuoneessa. Normaalisti hyvin vettä litkivä Minni ei helteillä juonut juuri lainkaan, joten varmuuden vuoksi ruiskutin pienellä muoviruiskulla vettä suukkuun.

    VastaaPoista
  5. Vesikuppien sijoittelu on tärkeää! Näköjään myös Mindyn itsensä mielestä :)

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa kotiin taas sekä Mindy että ihmiset! Lomalla on varmasti kivaa, mutta parasta on kotiin tuleminen!?!

    Meillä Mandyllä on kaksi ainakin omasta mielestään "kivaa" tapaa juoda vettä. Toinen on aina aamulla ja illalla vessan kraanasta juominen, kun itse laittaudun eli se on aina meidän naisten yhteishetki. Mandy on harjaantunut hyväksi juojaksi kraanasta. Enää ei muut kuin ehkä hieman posket kastu.

    Toinen hauska juomisrituaali on, kun kastelen kukkia... Altakasteluruukut on Mandyn mielestä niin ihkuja! Joko suoraan kielellä aluslautaselta juoden tai vaihtoehtoisesti tassun avulla; tassu aluslautaselle ja sitten vaan nuollen tassusta vesi pois... Eikä ole este (jos on tarpeeksi nopea), ettei ole aluslautasta. Jos pintamulta on hieman kuivahtanut, niin heti siihen kaadettua vettä voi juoda suoraan, ennen kuin multa rohmuaa kaiken itselleen...

    VastaaPoista
  7. Naukulan Mamma: on se. Helmin tapaus säikytti vielä entisestään, että saako Mindy nyt varmasti tarpeeksi vettä.

    Mandy: Jo on hassuja tapoja, että suoraan ruukusta lipittää! Mindyllä oli vain lyhyt kausi, jolloin se osoitti pientä kiinnostusta vessan hanaa kohtaan, mutta ei ole pitkään aikaan ollut senkään vertaa. Nyt Mindy on alkanut juoda parvekkeella vettä täynnä olevasta salaattikulhosta, jossa lilluu pallo aina niin kauan kunnes Mindy onkii sen pois.

    VastaaPoista