tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kun rohkeus ei riitä

Olemme ihailleet viimepäivinä kiipeilysankareita kuten Cisu ja Minni. Näiden huimapäiden rohkaisemana ja ehkä myös hitusen pöydällä kasvavan ohran innoittamana Mindy sunnuntaina 3.4. ensimmäistä kertaa hyppäsi keittiötasolle.

Oli Mindy siihen pari kertaa aikaisemmin päässyt sittemmin sivummalle siirretyn keinuhevosen selästä. Mutta suoraan lattialta ponkaisua odotimme kauan. Kyllähän Mindy samalle korkeudelle on hyppinyt, mutta tuntematon laskeutumisalusta sai sitten kintut tutisemaan.


Sunnuntain jälkeen hyppyjä ei ole näkynyt ja tänäkin aamuna Mindy vain kurkotteli ylös.

-S

8 kommenttia:

  1. Voi toista! Ilmeisesti tämän talon lellikki Wilma oli sitä mieltä, että minä kiusaan pientä vierasta kissaa! Hetki sen jälkeen kun Mindy oli sanonut kovan sanansa, W päätti purra minua käteen, ihan tuosta noin vaan. Ei kyllä yleensä.

    VastaaPoista
  2. Wilma hei, älä turhaan hermostu! Mä voin olla joskus vahingossa vähän raukkis, mutta ei mua tarvi niin radikaalisti puolustaa.

    VastaaPoista
  3. Mukava blogi ja mahtavia kuvia! Lisäsin teidät linkkilistaan :)

    t:Harrin ja Donin henkilökunta

    VastaaPoista
  4. Kiva kun tykkäätte ja linkititte! :) Harri ja Doni on niin ihanat yhdessä!
    -S

    VastaaPoista
  5. Mindy, mä luulen ettei kannata aloittaakaan kiipeilyä, siitä tulee nimittäin oikein tauti. Tänäänkin mä kiipesin taas yhdelle uudelle kapealle hyllykölle ja pudotin pikku purkin. Mamma ei tykkää alkuunkaan, joten pysy vain ihanana kullanmuruna - alhaalla.

    VastaaPoista
  6. Minni, ei mua ehkä niin kovasti yläilmat edes kiinnosta. En ole viitsinyt edes kiipeilypuuhun mennä viikkoon. Syliin nostaminen on jo riittävän hurjaa menoa. Mutta tavaroiden pudottelusta en luovu!

    VastaaPoista
  7. Tuossa kiipeilyasiassa me siskokset emme ole kuin kaksi marjaa! Minä rakastan korkeita paikkoja! Takan ja leivinuunin päällä päikkäreitä ei mikään voita. Raapimispuun ylätasanne on ihana tiirailupaikka, sieltä näkee lintulaudan ja kaiken mitä talossa sisällä tapahtuu. Uusin valloitus on perheemme poikien hyllyn päälinen, korkeutta noin 180cm! Sinne kyllä hyppään kirjoituspöydän kautta.

    Olen täysin perheen emännän perässä kulkija, me naiset mm. laitamme yhdessä pyykit kuivumaan ja viikkaamme kuivat kaappeihin. Emäntäni viikatessa pyykkiä kodinhoitohuoneessa työtasolle, minä tyttö hyppään viikatun pinon viereen, mutta on minulla jonkinlainen "järki" mukana. Kun hyppään, katson ensin, että ainakin ihan reunalle saan tassuni ja siitä voin edetä tai hypätä takaisin alas. Joskus kyllä ensin kurkkaan samalla tavalla takatassuille kuin sinä Mindyliini nousten, näkyykö esteitä.

    Ai niin, meinasi tässä kyllä yksi pieni mutta tulla eilen... Hyppäsin sujuvasti kapealle vessan ikkunalaudalle, mutten mahtunutkaan kääntymään takaisin pöytätasolle, että hävetti! Meinasi kyllä alkaa nolottaa, kun se isokuono-koirakin tuijotti alhaalla! Onneksi näytin sen verran epätoivoiselta, että emäntä otti säälistä mut syliinsä sieltä...

    Ihania videoita sinusta, odotan aina innolla niitä lisää :>

    VastaaPoista
  8. Mandy, oletpa rohkea ja taitava! Minäkin hypin nyt vähän väliä uudella tasolla, kun siellä on takuulla jotain hauskaa piilossa. Ainakin huippuihania pussinsulkijoita olen löytänyt. Toiselle puolelle samalle korkeudelle en ole uskaltanut edes yrittää. Muutaman sujuvan hypyn jälkeenkin olen nolosti tipahtanut kesken hypyn. Onneksi minua ei tuijota ainakaan mikään isokuono!

    VastaaPoista