Aamiaishetki

Joka-aamuinen aamupuurohetki alkaa yleensä vähemmän tuimalla katseella. Mutta selvää on se, että kaurapuuroa on saatava. Enää ei ole edes väliä, onko seassa omenaa vai banaania. Mustikkaisen sinisenäkin puuro maistuu.

Vasen käsi on omistettu Mindylle samalla, kun yrittää kauhoa oikealla kädellä lusikalla omaan suuhun.

Hyvällä tuurilla käsi tyhjenee, eikä tarvitse jäädä puolinuoltujen puurojen kanssa ihmettelemään.

Niin kauan kuin kotona on ollut nektariineja, aamut ovat alkaneet sillä, että Mindy käy tarkistamassa nektariinirasian. Rasiassa on toki aiemmin ollut verkkopussi ja siinä erityisen kiehtova kahvaksi laitettu nauha. Tuskin ne rasiaan silti yön aikana uudestaan ilmestyvät. Mindy ei ole ihan niin varma, joten asia on varmistettava ensitöiksi. Tai sitten Mindy muuten vain tarkistaa päivän kypsyysasteen.

Mitä tulee ruoka-asioihin muuten, lääkäri määräsi vuositarkastuksessa laihikselle. Ei Mindy mitenkään paljon syö, mutta eipä kyllä liikukaan. Pääsisipä kunnolla niityllä juoksemaan ötököiden perässä.

Hemaiseva 6-vuotias

Mindy on ollut nuoruudessaan kalenterityttö, ja näin suunnilleen 6-vuotispäivänä (tuli pitkästä aikaa tarkistettua turvasiru.fi:stä, että siellä syntymäpäivänä on 13.5.) viimeisetkin kainostelun rippeet ovat poissa, kun on poseerauksen aika.

Mukavaa ja lämmintä viikonloppua!

Kenguvauva

Jes! Harvinainen tilaisuus, kun oli sekä kissa pussukassa että kamera hollilla. Mindy tosin ei näytä kovin tyytyväiseltä, vaikka oikeasti se kehräsi ja leipoi ilmaa sojottavalla tassullaan. Eikä Mindyllä edes ollut mikään kiire poistua ennen kuin aloin lässyttää.

Pussieläin pystyi myös hyvin kyttäämään lokkeja ikkunasta.

-S

Kolmen kuukauden pikakertaus

Hups, ei enää pysytty kerran kuussa -julkaisutahdissakaan. Meillä on ollut aika pitkiä päiviä - itsellä poissa kotoa ja Mindyllä ihan liikaa liian pitkiä päiviä yksin. Töitä riittää enemmän kuin jaksaisi tehdä ja Välimeren alueen lämmetessä saa varmasti taas lukea lisää hurjia työllistäviä tilastoja. Siihen päälle vielä museokortti ja sen innoittama kulttuuriähkyyn johtava säntäily. Mutta jospa lisääntyvä valon määrä toisi mukanaan energiaa.

 ----

Kunnon slowbloggaus-tyyliin tässä on nyt tammikuun pakkasten ajalta pakastimen sulatus. Jee - hurjasti ihania pakasteherneitä leikkeihin! (Miten tuollainen määrä voi ilmaantua pakastelaatikosta...?)

-----

Joku riehukatti oli leikeissään irrottanut radion johdon irti pistorasiasta, ja niin katosivat esiasennetut kanavat. Ilta meni kanavien taajuuksia etsiessä ja asentaessa. Samanlainen kuva varmasti löytyy blogista muualtakin. Onhan samanlainen nökötys ohjekirjalaatikon kannen päällä tuttu näky joka kerta, kun tuon laatikon kaivaa esiin.

Talven pimeinä ja kylminä hetkinä vällyihin sukeltaminen on houkuttanut molempia. Viime aikoina on taas saanut nukahtaa kissa kainalossa tai vähintään saman peiton jakaen.

Kevätaurinko ja kaappien siivous, maltoinkohan vieläkään luopua vanhasta mainoksesta?

Tässäpä on kuvattuna vuoden viikonloput: läjä Hesareita viikon varrelta luettavana sekä pieni hidastustekijä. Toisinaan lehden luku aiheuttaa Mindylle pakonomaisen tarpeen yrittää tunkeutua hupparitakkini sisään ja kerran se sinne pääsikin, kuin kengurunpoikanen ♥. Kovin pieni kengurunpoikanen Mindy ei ollut, kun samanaikaisesti alkoi kuulua saumojen repeämistä.

Parvekekausi on avattu, mutta vielä ei ole niin lämmintä, että sinne olisi pakko koko ajan päästä. Toisin sanoen parvekkeen oven tiivisteet ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.

Nyt pitäisi vielä lukea kamujen kuulumisia pitkästä aikaa, mutta sängyllä on niin lokoisaa päikkäriseuraa, että sitä voi olla mahdoton vastustaa.

-S

Paikoista parhain

Ensin niin kovin pelottava tuoli piti kiertää ja sitä saattoi korkeintaan varovasti kurkotellen nuuskaista. Kuukausien arastelun jälkeen tuolin selkänoja on vienyt Mindyn sydämen. Se soveltuu myös kynsimiseen erinomaisesti.

Tuolissa istuja saa pienen sätkyn, kun selkänojalle ryntää yhtäkkiä kissa, joka saa koko tuolin heilumaan.

Muutamat iltavillitkin  hassuine kieppumisineen on nähty selkänojalla. Tai sitten voi ottaa uuden katsantokannan ikkunan suuntaan.

-S

Joulureissu ja vanhat kujeet

Ehtii, ehtii...saada aikaiseksi joulukuulle päivityksen. Mindy oli tällä kertaa kolme yötä hoidossa uudessa paikassa, mutta tutuissa hajuissa. Hyvin meni. Vielä paremmin olisi mennyt, ellei Mindy olisi osannut avata repun vetoketjua ja kaivaa sieltä lahjanarua. Mindy meni oudoksi hakiessa, mistä heräsi pelko, että Mindy olisi syönyt enemmänkin narua. Mutta ilmeisesti outous johtui vain siitä, että Mindy tiesi joutuvansa taas koppakuljetukseen. Kotona Mindy oli heti oma itsensä ja tapojensa mukaan miukui reippaasti ja asteli ruokakupille.

Hyvää uutta vuotta blogikamuille ja muille lukijoille! 

Jatkukoon hyväksi todetut tavat ensi vuonnakin - ja kun siltä tuntuu, voi kokeilla jotain uutta (ja jotain sinistä ;))

Hoitotäti

Henkilökunta piipahti Tukholmassa (Fotografiska oli oikein hyvä ja sopi kehnoon säähän) ja Mindylle kävi pitämässä seuraa Sini, jonka Mindy tapasi muistin virkistykseksi edellisviikolla - sitä ennen kaksikko oli tavannut, kun meillä oli hoitolaisia. Näitä kuvia ja tunnelmia saimme ihastella laivalla.

Rapsut on Mindyn juttu. Hännänjuuresta saisi olla koko ajan rapsuttamassa ja taputtelemassa. Arttu puolestaan on odotettu leukarapsuspesialisti. Pitäisi olla isompi otos, jotta selviäsisi onko Mindyllä sukupuolijaottelu siinä, mitä päätä ensisijaisesti tarjotaan rapsutettavaksi.

"Hei sinä, kuinka aiot viihdyttää minua tänään?" (Vieressä väliaikainen patterin termostaatin osa, joka oli jossain vaiheessa suosikkilelu.)

Peittoleikki ilahduttaa aina!

Tämmöisen kuvan kun saa, ei tarvitse olla huolissaan liiasta stressaamisesta tai ujostelusta.

Mindy oli oikein reippaana ja iloisena vastassa. Erikoista oli, että karvamatoa ei ollut tuotu ovelle lainkaan. Lähtöpäivän kauppavisiitin aikana se oli kyllä kuskattu eteiseen.

-S