perjantai 25. heinäkuuta 2014
Kissan sulamispiste
Kesäkuinen kissamittari venyi tähän malliin. Nyt kissamittari on enimmäkseen sängyn alla ja saapuu parvekkeen viileimpään nurkkaan vasta illan viiletessä.
On ihan ymmärrettävää, että on puhti pois varsinkin, kun turkkitamineissa viettää aikansa 35 asteen lämpötilassa. Suotavaa kuitenkin olisi, ettei vallan lopettaisi juomista. Vettä on tarjolla kolmessa eri paikassa, kolmessa erilaisessa astiassa, mikä on näillä neliömetreillä aika hyvin. Vesi kuitenkin "nautitaan" muutaman millin annoksina ruiskusta - silloin, kun sijainti ei sattumoisin ole siellä sängyn alla.
Märkäruokaa pitäisi lisätä, mutta kun se menee pilalle tässä lämpötilassa. Mindyhän ei muutenkaan kuin maistele märkäruokia, tai lähinnä niiden hyytelöä, jos sellaista on - ja sekin tuntien seisottamisen jälkeen. Onneksi on seiti ja sydän.
Olihan meillä myös yritys paeta tuskaisen kuumaa ja tunkkaista koti-ilmastoa. Se kesti sellaiset kolmisen minuuttia. Piha oli aivan liian pelottava illan hiljaisuudessakin. Kummasti valjaita pitää joka kesä löysätä, vaikkei tuo syö paljon mitään.
-S
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Maisemanvaihdos
Tein viime viikolla ex tempore -reissun Vilnaan laivalla ja bussilla. Menomatkalla Tallinnassa nyrjäytin nilkkani sen verran pahasti, että yöllä päivystyksessä lääkäri määräsi kylmän ja kohon lisäksi lepoa muutamaksi päiväksi. Niinpä ensimmäisen päivän vietin Vilnan kiertelyn sijaan paikallisen ystäväni kotona. Seuranani oli onneksi husky ja lauma kissoja. Kissoja oli ainakin kuusi omaa ja kaksi hoitopentua.
Tämä on rohkein tapaus, joka uskalsi kulkea koko aidatulla pihalla ja pihan lähialueillakin. Muut pysytttelivät sisällä tai kulkivat talon seinämillä. Liettuassa kissat saavat kulkea vapaasti tiheäänkin asutuilla seuduilla. Se yhdistettynä hurjiin ajonopeuksiin ja katuvalojen puutteeseen hirvitti, kun kissoja livisti auton tieltä harva se päivä.
Niin kaunis ja seurallinen! Pihalla möyrimisestä sotkuun mennyt turkki oli ajeltu eläinlääkärillä.
Tätä ylvästä kissuutta harvoin näki muualla kuin yhdessä ja samassa paikassa. Lauman vanhimman paikka sen sijaan oli sopivasti takan edessä.
Kylpyhuoneessa majaansa pitivät nämä noin kuukauden ikäiset pennut, jotka olivat väliaikaisesti hoidossa. Ensireaktio oli yleensä hienoinen sähinä, mutta kolmantena päivänä sain jo ujomman kiehnäämään ja kehräämään jalkoihini. Rahapuu lähti sittemmin hoitohuoneesta, koska siinä oli hädin tuskin lehtiä jäljellä kiipeilyjen seurauksena.
Oma kissalauma on kertynyt niinkin suureksi, koska näin vain käy joillekin kodittomien kissojen hoitajille. Oli ilo kuulla, miten jo nuo pienimmät on testattu joidenkin sairauksien varalta ja nähdä, että ne saavat laadukasta ruokaa. Kissojen luovutusiästä meillä oli aiemmin puhetta ja siinä on vielä petrattavaa. Tässä lisää liettualaisia kodinetsijöitä.
Tämä se vasta erikoinen tapaus olikin. Kissa on käsittääkseni joutunut eroon emostaan heti syntymästään ja karun alun seurauksena vierastaa kovasti ihmisiä. Näin siis kunnes se havaitsee ihmisen sängyllä makaamassa. Sitten alkaa ihan mahdoton kiehnäys ja kieppuminen ja kasvojen nuoleminen. Olin hyvin yllättynyt tästä etenkin, kun kissa ei aiemmin halunnut päästää lähellekään. Kuulemma koko show'n tarkoitus on saada ruokaa sänkyyn (sängyn vieressä on jo liian kaukana).
---
Samaan aikaan toisaalla:
Mindy oli tutussa hoitopaikassaan ja vietti jälleen suurimman osan ajastaan kiipeilypuun pussukassa. Pientä jännitystä kuitenkin oli ilmassa, koska Mindy ei nukkunut rentona lötköpötkönä kuten kotonaan. Neljän päivän poissaolon jälkeen koti vastaanotettiin jälleen riemunmiukaisuin.
-S
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Rakkauspakkaus
Vuodenvaihteesta asti Mindy on tullut peiton alle viekkuun nukkumaan. Ilmojen lämmetessä toukokuussa tapa jäi tauolle, mitä harmittelin. Mutta ei kestänyt kauaakaan, kun Mindy oli taas kyljessä nukkumassa - välillä peiton alla, välillä päällä. Yleensä Mindy on niin nopeasti vieressä polkemassa ja kehräämässä, että olen hädin tuskin saanut pään tyynyyn. Mindy ryntäsi kiireesti viereen jopa oltuaan parvekkeella torkkumassa.
Yleensä Mindy lähtee arviolta viimeistään puolen tunnin päästä syömään ja katoaa jonnekin, josta ei huhuilullakaan saa mitään merkkiä. Sitten tuli yö, jolloin tarvitsin Mindyä viereeni enemmän kuin koskaan - ja Mindyhän oli ja pysyi. Havahduin monta kertaa yössä hereille ja Mindy oli paikoillaan. Sen jälkeen on ollut pari muutakin yötä, jolloin se on ainakin vaikuttanut pysyneen koko yön vieressä. Viimeisimmällä kerralla oli pärjättävä puolella peitolla, kun Mindy makasi liki poikittain sängyssä peiton päällä. Enimmäkseen Mindy oli jokseenkin samassa asennossa kuin näissä kuvissa.
On ihana herätä, kun ihan vieressä on tuollainen suloisuus, joka aloittaa kehräämisen. Ei vain malttaisi nousta ylös, koska Mindyllä ei ole kiire minnekään. Valveillaolon ensimmäiset puoli tuntia vähintään menee yleensä siihen, että silittelen Mindyä, jolla ei tunnu olevan mitään aikomusta nousta. Silloin, kun Mindy ei ole ihan kyljessä kiinni nukkunut, se löytyy aamulla jalkopäästä.
Toinen toivottava tapa olisi se, että kynsienleikkuu olisi aina yhtä mukavaa kuin viimeksi. Ei siinä muutenkaan kummempia vaikeuksia ole, pientä venkulointia vain, kun ei jaksa olla sylissä. Mindyllä on viime aikoina ollut erityisen kova kiire päästä pois syliotteesta. Kun poikkeuksellisesti leikkasin erityisen teräviksi päässeet takajalkojen kynnet (niitä en ole leikannut vuosiin, kun pysvät aika töppöinä itsestään), Mindy oli oikein rennosti sylissä ja sain ihan rauhassa käydä kaikki kynnet läpi. Aika mielenkiintoista, että sylissä on lähtökohtaisesti kamalaa, mutta silti ihan ok, kun leikataan kynnet. Sama rentous hammaspesuun, niin voisiko enää paremmin mennä.
-S
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Kissojen Terveyskysely 2014
Taas on aika vastata Helsingin yliopiston kissojen terveyskyselyyn. Siitä oppi jotain uuttakin "Kuinka usein kissasi leipoo/varrittaa?" Monenlaisia ilmauksia tuolle toiminnolle olen kuullut, mutta varrittaa on ihan uusi sana. Ennen blogiaikaa kissat omassa sanastossani polkivat, nyt ne enimmäkseen leipovat. Mitä muita sanoja käytätte ja onko varrittaa tuttu?
Kuriositeettinä vielä tutkimus kissojen kehräämisestä lääkärissä:
Purring in cats during auscultation: how common is it, and can we stop it? Juu, ei ole meidän ongelma. Jos jotain kuuluu, niin vihaisia sähähädyksiä.
-S
perjantai 23. toukokuuta 2014
Hellekampaus
On taas se aika vuodesta, jolloin Mindy viettää suuren osan ajasta eteisen nurkassa maha kohti kattoa. Parvekkeen houkutuksia ei kuitenkaan voi välttää ja silloin vesikampaus tuntuu ihanalta.
Helpotuksen tunne kestää kuitenkin vain pienen hetken ennen kuin Mindylle valkenee, että hänen turkkinsa on sotkettu. Siitä alkaa vimmattu peseytyminen.
Lopuksi turkista huvenneen kostutuksen voi korvata juomalla samasta maljasta, josta kampausvesikin oli otettu.
Sisäistä nesteytystä seurasi jälleen uusi peseytymisurakka ja siirtyminen eteisen nurkkaan.
Aurinkoista viikonloppua!
-S
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Synttärikävely
4-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Mindy pääsi tänään ulos kävelylle. Ihan vain nopeasti poikettiin tuossa naapurissa lääkäritädillä availemassa suuta ja ottamassa piikki takamukseen. Tällä kertaa lääkäri uskalsi kurkata suuhun sen verran, että hyvältä näytti, paitsi että ylätakahampaassa on jonkun verran hammaskiveä. Edellisestä tarkistuksesta onkin aikaa, kun Mindy on sanonut kovapäisiä vastalauseita. Vuodessa painoa on tullut puoli kiloa lisää. Ruoan määrä ei ole mitenkään voinut lisääntyä, ennemminkin Mindy syö hämmentävän vähän. Mindylle varmasti sopisi korjaustoimenpiteeksi lisääntynyt liikunta (=leikittäminen).
Vähän päälle kymmenessä minuutissa se oli ohi ja istahdimme puistonpenkille toviksi. Siinä vaiheessa oli kirkkaampi ilme, ja kotirapussa jo into päällä hissiä odotellessa. Koti vastaanotettiin perinteiseen tapaan iloisin miukauksin.
-S
tiistai 13. toukokuuta 2014
Tuliaisia
Kuten jo hyvin monesta blogista on saatu hienojen kuvien kera lukea, viitisentoista bloggaajaa oli keväisellä retkellä Korkeasaaressa lauantaina (yhtäkään en ollut aiemmin tavannut). Naukulasta tuttu Mamma N hienosti organisoi meidät paikalle Pepin ideasta. Kotiin viemisiksi oli Kuin kissa kermakupilla -bloggaaja järjestänyt Naturean maistiaiset.
Yhteistuumin tutkimme Mindyn kanssa kuivaruokapussin ainesosaluetteloa. Märkäruokia laitan lähiaikoina maisteltavaksi; aika ihme on, jos maistuu. Sitä suuremmalla syyllä uusia ruokia kannattaa kokeilla (maistuihan se Singaporesta asti tuotukin normaalia paremmin). Kuivaruoan kanssa pitää olla varovainen, kun herkemmillekin tarkoitetut raksut viimeksi lensivät kaaressa ulos. Onneksi Hill's z/d vielä menee, joskin Mindy on alkanut ilmaista tympääntymisen merkkejä peittelemällä.
Mutta se paperikassi, jossa tuliaiset kannettiin - aijai, miten ihana se on! Se on nyt makuupaikka numero yksi ja soveltuu hienosti myös leikkeihin. Ihan kuin meillä olisi jatkuvasti lattialla jotain paperista tai pahvista, kohde vaihtuu, materiaali pysyy.
Jopa rapsut ovat nautinnollisempia paperikassin päällä, kyllä kelpaa!
-S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)