Kevätaurinko

  Oi onnea, kun pääsee parvekkeelle aurinkoon.

 Viime kesänä tuotu jättiheinä on herättänyt kiinnostusta vasta nyt. Parit pätkät Mindy on onnistunut napsaisemaan siitä irti.

 

 Meidän pieni valopää

Tassukin kääntyy aurinkoa kohti.

 Jes, väsymyksestä, kiireestä ja kipeydestä huolimatta saatiin kuin saatiinkin maaliskuulle edes yksi pieni päivitys. Ihmeellistä, kun voi taas ottaa kuvia, joissa näkyy muutakin kuin epämääräisiä tummia läikkiä.

-S

Hesy-käynti

 Mindy ja Betty (nyk. Viktoria)

Kävin viemässä makuualustoja ja kirpparitavaraa Hesylle, tietysti sellaiseen aikaan, että kissoja pääsi samalla katsomaan. Olin Zepan tavoin ihmetellyt, kun yhtäaikaisesti oli monta rotukissaakin kotia etsimässä. Yksi itämainen sieltä oli juuri haettu. Sfinkseistä toisen silmiä täytyy putsata loppuelämä ja siellä oli juuri putsaus käynnissä. Yksi sekä ulkonäöltään että luonteeltaan Livian oloinen kissa haettiin kotiin. Lähdin samalla bussilla uusien kissavanhempien kanssa - oli kyllä niin leveät hymyt sillä parilla. Toinen seurallinen kissa oli pääsemässä eläkeläisrouvan kaveriksi.

Portaikossa on yksittäisten ihmisten jättämiä ilmoituksia, joista taas osasta sai ihmetellä, mitä tällä kertaa tarkoitetaan pitovaikeuksilla. Kissakaksikkoa ei ollut rokotettu eikä leikattu, niin tuo pitovaikeuksien perusteella uuden kodin etsiminen antaa kuvan, että kissat on alunperinkin otettu aika kepein perustein ja tiedoin.

Mindy ja Livia

Olisi hienoa tuntea taas se jännityksensekainen innostus, kun hakee uuden perheenjäsenen ja ihastelee, miten toinen voi olla niin suloinen. Kotihoitajana toimiessa sai tuntea vähän samanlaista innostusta, kun sai tutustua eriluonteisiin kissoihin. Harmi, että on niin huonot mahdollisuudet kotihoitoon, kun tilaa on niin vähän ja Mindy stressaa herkästi. Ties vaikka tulisi vastaan kissa, jonka kanssa Mindy pysyisi omana ihanana itsenään eikä vetäytyisi vaisuksi tarkkailijaksi.

Ei tarvitsisi potea koko ajan huonoa omaatuntoa liian vähäisestä leikittämisestä, kun olisi joku toinenkin juoksuttamassa. Mindy leikkii omatoimisesti lähinnä iltavillin tuoksinassa, muulloin täytyy olla joku heittämässä tai heiluttelemassa lelua. Onhan yhdellä kädellä syöminen ja toisella leikittäminen ihan kehittävää toki, mutta...

-S

Kylmästä lämpimään

Siinä se rinkka on vieläkin lattialla. Miten sen voisikaan vintille palauttaa, kun se nyt vain on niin kiva makoilu- ja kynsimispaikka. Onhan tuo rinkka ollut aika hiostava lhellesäällä, ehkä Mindykin saa siitä jotain lämpöä lepoiluunsa.

Hirveästi ei haittaisi, jos Mindyn rinkkailu hupenisi, mutta unikaveritapaa ei todellakaan tarvitse hylätä. Mindy tulee edelleen joka ilta peiton alle kainaloon. Ei se siinä tuntikausia ole, mutta sen verran pitkään, että paikat puutuvat, kun en uskalla liikkumisellani hätistää kainaloista pois. Tähän on lisäyksenä tullut aamuiset söpistelyt, joissa voi painaa kasvonsa ihanan lämpöiseen ja pehmeään massuun.

Eilisiltainen vaativa ja odottava katse ruokapöydästä tietokoneelle herätti hieman ihmetystä. Ei meillä ole kummallakaan tapana syödä ruokapöydän ääressä. Tai mitään muutakaan näin talvella, kun ei noin lähellä ikkunaa tarkene. Patterit eivät luonnollisesti ole lämpimiä, kun eihän niitä ole tarkoituskaan lämmittää, jos huoltoyhtiöltä kysytään.

-S

PS. Anonyymi kommentointi on toistaiseksi pois käytöstä ison spämmimäärän takia.

Makoilua ja solariumia

Sairasloma venyikin viikon mittaiseksi, ja Mindyllä on ollut kova homma toimia hoitajana. Tai sitten se vain tyytyväisenä ottaa kaiken irti, kun vihdoin joku kotona toimii lämpöpatterina.

Kuumeen laskiessa Mindy haki lämpöä läppäristä ja lampusta. Lampun alla Mindystä tulee aina heiveröinen kissapatsas. Mindy tuntuu jopa laihtuvan sillä hetkellä, kun se asettautuu lämpöön.

Kuvassa näkyy ainoa esille kelpuutettu kissakuva, joka on Rosina Wachtmeisterin ja jostain lehdestä leikattu. Mindy on itsessään niin hieno kissataideteos, että muiden kissakuvien esittely on tuntunut jotenkin turhalta.

Mindyllä ei ole aiemmin ollut tapana tulla peiton alle, mutta koko sairastelun ajan olen saanut peiton alle kainaloisen heti, kun olen pääni tyynylle laskenut. Tämä oli tosin tapahtunt jo muutamana yönä talven aikana. Viime yönä Mindy piti olkavartta tyynynä ja paineli mahaa takatassuillaan ennätykselliset kaksi tuntia! Oli supersuloista tuntea unisätkintä niin läheltä. Aika pian kuitenkin tuli hirveä tarve vaihtaa asentoa ja kuumakin tuli. Kaikenlaisin kommervenkein heiluttelin ja tuulettelin muita raajoja paitsi tyynynä toimivaa kättä. Mindy heräsi hytkymiseen sen verran, että alkoi kehrätä ihan uudella tavalla todella lujaa, kunnes taas simahti. Ihana ♥

Sen verran läheisriippuvainen Mindy nyt on, että myös suihkun aikana kantoi miukuen karvamadon eteiseen, vaikka yleensä näin käy vain työpäivän pituisen poissaolon aikana.

-S

Lomailua

Meitä ei ole näkynyt blogeissa melkein pariin viikkoon, koska olemme valmistautuneet lomaan, lomailleet ja nyt kirjuri on vielä sairaslomalla (Mindy onneksi on aivan terve). Lomailla saattoi rauhallisin mielin, koska Mindy tykästyi tuttuun hoitopaikkaansa heti. Ei mennyt montaa minuuttia, kun Mindy makoili selällään maha paljaana. Mindyn turkkikin oli ehtinyt täysin parantua. Olisi ollut kamalaa jättää sairasteleva Mindy hoitoon.

Hoitopaikassa on paljon hienompi kiipeilypuu kuin kotona. Puussa oli kuulemma kulunut iso osa ajasta, mutta oli Mindy myös käynyt reteästi pelilaudalle rapsuja keräämään peliporukalta, vaikka olikin hoitajaansa vähän ujostellut.

 

Kuubassa oli hirveän paljon kulkukoiria, mutta tapasimme myös muutaman maalaiskissan (yllä) ja kaupunkilaiskissan (alla). Monilla oli karvattomia laikkuja ja joillakin silmät rähmivät, toiset näyttivät päälle päin hyväkuntoisilta.

Mindy oli puun yläosan pussukassa, kun palasimme. Hetkeen Mindy ei reagoinut meihin ollenkaan, mutta sitten se tuli miukuen puskemaan oikein voimalla. Kotona kuului taas iloisia miukaisuja tiheään tahtiin. Mindyllä on ollut vähän tylsää, kun kuumeinen kaveri ei ole jaksanut riehua, mutta onpahan ollut uniseuraa aamusta iltaan. Ihan aina Mindy ei kuitenkaan malta nukkua sängyssä, kun tarjolla on myös rinkka. Kuubaan (ja Kanadaan, jos joku sattui lukemaan, teimme ylimääräisen välilaskun) tuli rinkan mukana aimo annos Mindyn karvoja, koska se oli ihan lempparinukkumispaikka ennen reissuakin.

-S

Paketin iloja

Mindyn paraneminen ei ole edennyt aivan odotunlaisesti, koska parina päivänä (jos aamuneljän herätystä voi päiväksi kutsua) Mindy oksensi raksumössöä. Onneksi nyt on mennyt muutama päivä pukluitta. Sopii toivoa, että nämä ruoka-aineallergisille kehitellyt raksut voivat jatkossakin kuulua ruokavalioon. Hyvin omistushaluisen oloisena Mindy ainakin istui neljä kiloa erikoisraksuja sisältävän paketin päällä sen saavuttua.

Harvakarvainen läikkä selässä vaikuttaa sentään olevan paranemaan päin eikä uusia ole ilmaantunut.

Paketissa oli sisällä myös Mindyn lemppari: uimapatja, jota voi käyttää makoiluun sekä vaanimiseen.

Tehokkaalla käytöllä patjasta on aika lailla ilmat pihalla muutamassa päivässä, mutta aina voi tilata uusia ja saada lisukkeena ruokaa.

-S

Uusi vuosi, uudet oireet

Johan tässä on ehditty iloita terveestä Mindystä (ainakin melkein, suoli ei ole edelleenkään parhaimmillaan). Uudenvuodenaattoiltana Mindyn selässä oli selvästi karvaton alue. Olin jo paria päivää aiemmin katsonut, että onpas huonokuntoinen turkki siinä kohtaa. Oli melkein itsestäänselvää, että edessä oli pyhäpäivä, ainahan se niin menee.

Mindy ei millään tavalla kiinnitä huomiota karvattomaan kohtaan eikä muutenkaan rapsuttele tai nuole itseään normaalia enemmän. Iho näyttää aivan terveeltä. Hyvistä lähtökohdista huolimatta huoli oli suuri eikä google luonnollisesti auttanut. Sieni? Allergia? Sieni olisi aivan kamala hoidettava. Jonkinlainen allergia tai yliherkkyys Mindyllä on jo valmiiksi ja ruokavalio on kutistunut rajalliseksi. Jos siitä vielä pitäisi Z/D-raksut poistaa, jäljelle ei paljoa jäisi.

Avuttomuuteen auttoi matokuuri, joka oli jäänyt syksyltä antamatta. Mindyn epäluulo kasvoi päivä päivältä ja pelkkä kynsien leikkaaminen  kävi vaikeaksi (normaalisti aika helppo toimenpide). Mindy mateli maata viistäen ja syöksyi sängyn alle, kun oli lähestymisaikeita, jotka olivat aiemmin johtaneet pillerinpuolikkaan nielemiseen.

Eilisaamuna saimme lääkäriajan tälle iltapäivälle. Kaappasin Mindyn koppaan hyvissä ajoin siltä varalta, että kissaa saisi maanitella ja hätistellä sängyn alta. Mindy oli kopassa ihan paniikissa, miukui surkeasti ja hankasi päätään verkko-oveen ihmeellisissä asennoissa. Siinä vaiheessa ei ollut vielä mikään kiire ulos, mutta sinne oli parasta lähteä rauhoittumaan. Ulkona uteliaisuus voittaa paniikin, näin kävi tälläkin kertaa.

Odotustilassa Mindy jo kurkotti kaulaa uteliaana, kun sermin takana miukui kissa. Lääkärinä oli taas uusi ihminen, mutta mukava kuten aiemmatkin. Tosin ei Mindyn mielestä. Mindy painautui kasaan ja sähähti. Lääkärinkin mielestä iho oli siisti ja sieni tuntui äärimmäisen epätodennäköiseltä, kun ei ole edes mitään, mistä se olisi tarttunut. Otettiin teippinäyte eli ihoa hinkattiin teippimäiseen palaseen. Raapenäytettä ei olisi Mindyn yhteistyöhaluttomuuden takia mitenkään voitu ottaa ilman rauhoitusta, joten se jätettiin ottamatta.

Vartin ajan odottelimme Mindyn kanssa kahdestaan tuloksia. Mindy oli juuri saanut korvansa takaisin normaaliasentoon ja reipastunut, kun lääkäri palasi ja Mindy linttasi samalla korvansa takaisin päätä vasten ja painui kasaan. Sytologian tulkinta (epikriisistä luntattu hieno sana) tuotti tuloksen, että näytteessä havaittiin kokkibakteerien lievä ylimäärä. Saimme Fuciderm vet -geelille reseptin. Tätä koirien ihotulehduksiin tarkoitettua geeliä sivellään kahdesti päivässä 7-10 päivän ajan.

Kotiinpaluu oli riemukas: Mindy teki kunniakierroksen iloisesti miukuen ja tuli hakemaan leukarapsua ja kehräsi. Miten voikin olla noin nopea ja täydellinen muutos? Geeliä en ole vielä saanut laitettua, koska Mindyn piti ensin saada rentoutua, syödä ja levätä. Kun sitten yritin sitä laittaa, Mindy kipitti kiireen vilkkaa sängyn alle. Mistä ihmeestä se tajusi aikeet? Hyvä, että olin edes ehtinyt saada geelin kokkailun ohessa sormenpäähän, niin kissa oli jo karannut. Nyt se taas nukkuu. Ja sitten varmaan syö. Ja sitten on taas ovela ja vikkelä. Mutta eiköhän me yhdet geelit saada paikoilleen, koska iho ei edes arista. Onneksi harvahapsi kohta on myös paikassa, jonne on vaikea yltää kielellä.

-S