Uusi vuosi, uudet oireet

Johan tässä on ehditty iloita terveestä Mindystä (ainakin melkein, suoli ei ole edelleenkään parhaimmillaan). Uudenvuodenaattoiltana Mindyn selässä oli selvästi karvaton alue. Olin jo paria päivää aiemmin katsonut, että onpas huonokuntoinen turkki siinä kohtaa. Oli melkein itsestäänselvää, että edessä oli pyhäpäivä, ainahan se niin menee.

Mindy ei millään tavalla kiinnitä huomiota karvattomaan kohtaan eikä muutenkaan rapsuttele tai nuole itseään normaalia enemmän. Iho näyttää aivan terveeltä. Hyvistä lähtökohdista huolimatta huoli oli suuri eikä google luonnollisesti auttanut. Sieni? Allergia? Sieni olisi aivan kamala hoidettava. Jonkinlainen allergia tai yliherkkyys Mindyllä on jo valmiiksi ja ruokavalio on kutistunut rajalliseksi. Jos siitä vielä pitäisi Z/D-raksut poistaa, jäljelle ei paljoa jäisi.

Avuttomuuteen auttoi matokuuri, joka oli jäänyt syksyltä antamatta. Mindyn epäluulo kasvoi päivä päivältä ja pelkkä kynsien leikkaaminen  kävi vaikeaksi (normaalisti aika helppo toimenpide). Mindy mateli maata viistäen ja syöksyi sängyn alle, kun oli lähestymisaikeita, jotka olivat aiemmin johtaneet pillerinpuolikkaan nielemiseen.

Eilisaamuna saimme lääkäriajan tälle iltapäivälle. Kaappasin Mindyn koppaan hyvissä ajoin siltä varalta, että kissaa saisi maanitella ja hätistellä sängyn alta. Mindy oli kopassa ihan paniikissa, miukui surkeasti ja hankasi päätään verkko-oveen ihmeellisissä asennoissa. Siinä vaiheessa ei ollut vielä mikään kiire ulos, mutta sinne oli parasta lähteä rauhoittumaan. Ulkona uteliaisuus voittaa paniikin, näin kävi tälläkin kertaa.

Odotustilassa Mindy jo kurkotti kaulaa uteliaana, kun sermin takana miukui kissa. Lääkärinä oli taas uusi ihminen, mutta mukava kuten aiemmatkin. Tosin ei Mindyn mielestä. Mindy painautui kasaan ja sähähti. Lääkärinkin mielestä iho oli siisti ja sieni tuntui äärimmäisen epätodennäköiseltä, kun ei ole edes mitään, mistä se olisi tarttunut. Otettiin teippinäyte eli ihoa hinkattiin teippimäiseen palaseen. Raapenäytettä ei olisi Mindyn yhteistyöhaluttomuuden takia mitenkään voitu ottaa ilman rauhoitusta, joten se jätettiin ottamatta.

Vartin ajan odottelimme Mindyn kanssa kahdestaan tuloksia. Mindy oli juuri saanut korvansa takaisin normaaliasentoon ja reipastunut, kun lääkäri palasi ja Mindy linttasi samalla korvansa takaisin päätä vasten ja painui kasaan. Sytologian tulkinta (epikriisistä luntattu hieno sana) tuotti tuloksen, että näytteessä havaittiin kokkibakteerien lievä ylimäärä. Saimme Fuciderm vet -geelille reseptin. Tätä koirien ihotulehduksiin tarkoitettua geeliä sivellään kahdesti päivässä 7-10 päivän ajan.

Kotiinpaluu oli riemukas: Mindy teki kunniakierroksen iloisesti miukuen ja tuli hakemaan leukarapsua ja kehräsi. Miten voikin olla noin nopea ja täydellinen muutos? Geeliä en ole vielä saanut laitettua, koska Mindyn piti ensin saada rentoutua, syödä ja levätä. Kun sitten yritin sitä laittaa, Mindy kipitti kiireen vilkkaa sängyn alle. Mistä ihmeestä se tajusi aikeet? Hyvä, että olin edes ehtinyt saada geelin kokkailun ohessa sormenpäähän, niin kissa oli jo karannut. Nyt se taas nukkuu. Ja sitten varmaan syö. Ja sitten on taas ovela ja vikkelä. Mutta eiköhän me yhdet geelit saada paikoilleen, koska iho ei edes arista. Onneksi harvahapsi kohta on myös paikassa, jonne on vaikea yltää kielellä.

-S