Tällaisina hetkinä osaa olla kiitollinen, ettei Mindy ole kuten hoitolainen Betty (nyk. Viktoria), joka söi kaikkea, joka ei välttämättä edes ollut ruokaa, ja saattoi kiivetä reittä pitkin lautastaan kohti. Mutta voisihan tuon ruokahalu olla vähän suurempi. Vai onko se vain superkiltti? Vai hölmö? Kyllä sydän maistuu sitten, kun se on tarjoiltu lautasella ruokapaikalle. Tai viimeistään matolle raahattuna.
Onko teillä tällaisia hassuja, jotka odottavat ateriaansa ruoan vieressä?
-S
Voi Mindyä, pieni suloinen (ja nälkäinen) nöpönenä!
VastaaPoistaMeillä tullaan puskemaan ruokkijan kättä, ja pusketaan todella kovaa. Jos ei osaa varautua puskun kovuuteen, ovat raksut pian pitkin keittiön lattiaa...
Hieno nainen odottaa rauhassa, kunnes ateria tarjoilaan asianmukaisesti ;)
VastaaPoistaMeillä odottelee kaikki muut paitsi Nilsson, jolle saa suhista muutaman kerran vikossa kun yrittää laittaa ruuat kippoihin. Ellillä on kanssa vähän samaa vikaa, mutta paljon harvemmin. Mimmi ja Börje ei ikinä ole snoolamaassa ruokaa vaan odottelevat rauhassa.
Voi Mindyä <3 Aivan ihastuttavan hyvätapainen neito. Meillä ollaan enemmän sitä sarjaa, että kansalaisen silmistään laskema annos on kissan suuhun valmis annos... Lyyti-tädin kohdalla tämä pätee myös kalafileisiin ja pihveihin, joita ihmiset virheellisesti luulevat omikseen. Ruokavaras saa Mustanaamion näyttämään aivan etanalta.
VastaaPoistaMeillä olisi sydän jo hävinnyt leikkuulaudalta, jos ihminen olisi keskittynyt kuvaamaan ruokatarjoilua odottavaa kissaa. :) Mindy on kiltti, tai ehkä se on sitäkin, että ei ole ketään muita tunkemassa kupille silloin kun toisen ruokailu on vielä kesken.
VastaaPoistaOdottaa? EI TOD!
VastaaPoistaFriede nykyään odottaa ruokaansa sievästi, mutta se johtuu lähinnä siitä, että asiasta on keskusteltu 6 vuotta. Jos kuitenkin riittävä nälkä on, ei taatusti paljon odotella!
VastaaPoistaMutta Mindy on kiltti tyttö. Sellainen hätäily ja hotkiminen ei ole ollenkaan ladylle sopivaa käytöstä ;)
Myrsky ja Minna: Sielläkin on puskutraktori. :) Mindy joskus puskee raksuja laittavaa kättä. Joskus taas jää pöydänkulmalle edelleen odottamaan, kenties jotain parempaa.
VastaaPoistaTaru: Jotenkin saattoi arvata, että Nilsson on teidän perheen hätähousu. :)
ella: Siinä kehittyvät kätevästi ihmisten tarkkaavaisuus ja refleksit, kun sanktiona on ruoattomuus.
Ausare: Totta, ei ole tarvinnut hirveästi kilpailla kupilla. Jos joku on Mindyn ruokia syönyt, tämä on vain katsellut ihmeissään sivusta.
Harmaa: Se on jo kuollutta eikä lähde karkuun niinku kärpäset.
Henna, Friede ja Figo: Kunnon keskustelut olleet teillä, kun vieläkin on lievää huteruutta. ;)
Meidän kolli jaksoi muuten kyllä odottaa paitsi sydäntä...silloin iso kömpelö norjametsäkissa pomppasi vaikka leikkuupöydälle!
VastaaPoistaNykyinen kolli on puskija-tyyppiä, sydämen taika tehoaa siihenkin. Kun veljen vaimon noutajat, joita kissa välttelee kaikin tavoin, saivat sydäntä niin yhtäkkiä se koirapelko vain hävisi ja veljen vaimo ihmetteli miksi riviin oli ilmestynyt neljäs "noutaja". Koiranpennun kanaan iskettiin ihan muina miehinä pennun katsellessa...
Ei ole todellista! Miten sä Mindy voit jättää maukkaan ruoan tuolla tavalla koskematta?!
VastaaPoistaMeillä onneksi Bertta ja Coco ymmärtävät, ettei pöydälle saa hyppiä, mutta olkapäälle varsinkin Bertta kuitenkin tulee. Hyppää sinne lattialta saakka tai viereiseltä jakkaralta. Välillä se on ärsyttävää, mutta toisaalta niin söpöä.
Sitten, kun ruoka vihdoin tarjoillaan, ruoka hotkitaan hetkessä.
Anonyymi: Hauskaa, miten herkku auttoi voittamaan pelon.
VastaaPoistaKissa Kermakupilla: Oi, olkapääkisu! Sellainen kadehdittaa, mutta voihan se olla välillä vaivaksikin.