sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kolmen kuukauden pikakertaus

Hups, ei enää pysytty kerran kuussa -julkaisutahdissakaan. Meillä on ollut aika pitkiä päiviä - itsellä poissa kotoa ja Mindyllä ihan liikaa liian pitkiä päiviä yksin. Töitä riittää enemmän kuin jaksaisi tehdä ja Välimeren alueen lämmetessä saa varmasti taas lukea lisää hurjia työllistäviä tilastoja. Siihen päälle vielä museokortti ja sen innoittama kulttuuriähkyyn johtava säntäily. Mutta jospa lisääntyvä valon määrä toisi mukanaan energiaa.
 ----
Kunnon slowbloggaus-tyyliin tässä on nyt tammikuun pakkasten ajalta pakastimen sulatus. Jee - hurjasti ihania pakasteherneitä leikkeihin! (Miten tuollainen määrä voi ilmaantua pakastelaatikosta...?)




-----



Joku riehukatti oli leikeissään irrottanut radion johdon irti pistorasiasta, ja niin katosivat esiasennetut kanavat. Ilta meni kanavien taajuuksia etsiessä ja asentaessa. Samanlainen kuva varmasti löytyy blogista muualtakin. Onhan samanlainen nökötys ohjekirjalaatikon kannen päällä tuttu näky joka kerta, kun tuon laatikon kaivaa esiin.



Talven pimeinä ja kylminä hetkinä vällyihin sukeltaminen on houkuttanut molempia. Viime aikoina on taas saanut nukahtaa kissa kainalossa tai vähintään saman peiton jakaen.



Kevätaurinko ja kaappien siivous, maltoinkohan vieläkään luopua vanhasta mainoksesta?


Tässäpä on kuvattuna vuoden viikonloput: läjä Hesareita viikon varrelta luettavana sekä pieni hidastustekijä. Toisinaan lehden luku aiheuttaa Mindylle pakonomaisen tarpeen yrittää tunkeutua hupparitakkini sisään ja kerran se sinne pääsikin, kuin kengurunpoikanen . Kovin pieni kengurunpoikanen Mindy ei ollut, kun samanaikaisesti alkoi kuulua saumojen repeämistä.

Parvekekausi on avattu, mutta vielä ei ole niin lämmintä, että sinne olisi pakko koko ajan päästä. Toisin sanoen parvekkeen oven tiivisteet ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.

Nyt pitäisi vielä lukea kamujen kuulumisia pitkästä aikaa, mutta sängyllä on niin lokoisaa päikkäriseuraa, että sitä voi olla mahdoton vastustaa.

-S