sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Pompputiikeri ja kaverimietintöjä



Kuinka ihastunut voikaan olla pussinsulkijaan! Mindy päästää joskus todella hienot kurinaluritukset, kun tuon pienen esineen ottaa esiin. Mikään muu asia ei saa Mindyä pomppimaan samalla lailla pitkin seiniä. Täytyy myös opetella silmänkääntötemppuja, jotta saa lelun turvaan odottamaan seuraavaa leikkituokiota.

--

Muistatteko Bettyn? Betty on nykyään Victoria ja jo melkein vuoden vanha kaunotar. Tuoreiden kuulumisten mukaan ruokahalu on edelleen melkoinen, mutta onneksi vatsavaivat ovat poistuneet. Energiaa piisaa entiseen malliin. Olisi ihana nähdä Mindy taas uinumassa lähekkäin kissakaverin kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, miten huonoon jamaan Mindy päätyi Bettynkin kanssa, vaikka aluksi näytti hyvältä. Tässä on muutenkin tulossa stressitilanteita Mindylle ja vasta vähän aikaa on ollut normaalia terveellistä eloa, joten ei nyt lähikuukausina ainakaan  ole tulossa hoitolaista - ellei sitten Jonnan ja Joannen kaltaisia viikonloppuvieraita.

En osaa kuvitella, että yrittäisin Mindylle kaveria löytää muuten kuin hoitotoiminnan kautta. Mindy on sen verran valikoiva ja näköjään stressistä herkästi sairastuva, että täytyy olla mahdollisuus päästää tulokas muualle, jos Mindyn kanssa ei kemiat pelaa. Onneksi Mindy viihtyy ihmisseurassakin ja on opettanut halunsa ja tarpeensa aika hyvin, vaikka aina ei kyllä ymmärrä, mitä se milloinkin vaatii - ja tiukasti muuten vaatiikin tarvittaessa. Töihin ei lähdetä ennen postipakettinarujuoksutusta, peittoleikkiä ja parvekevisiittejä - ja samalla ovenavauksella pitää käydä haistelemassa rappuakin. Ennen leikkejä on vielä silittelytuokio sängyssä, koska Mindy harvoin nousee sängystä ensimmäisenä. Viikonloppu on senkin takia ihana, että nämä kaikki voi tehdä pitkään ja hartaasti ja monta muuta leikkiä päälle. Mindyllä tuntuu vähitellen lisääntyvän aikaa vievät aamurutiinit - juuri siinä voisi kissakaveri helpottaa, jos vain löytyisi yhteinen sävel ja päivärytmi.

-S

lauantai 18. helmikuuta 2012

Leikkiä ja lempeä


Mindyllä riittää taas energiaa ja hellyyttä vaikka muille jakaa (mitenköhän sen energian voisi kanavoida omaan käyttöön?). Kauden suosikkeina ovat rappuun karkailu, parvekkeen ovella miukuminen ja peittoleikki.

Mindystä on tullut aika etevä rappuun syöksyjä. Iltaisin Mindy on varsin rohkea eikä enää aristele rappua kuten lokakuussa. Mindy kurkottelee reippaasti valokatkaisijaan ja venyttelee rennosti takajalkojaan tallaillessaan. Mindy on myös kiinnostunut alakertaan vievistä portaista, mutta siinä vaiheessa kissa on napattu sylissä takaisin sisälle. Sitä seuraa lähes väistämättä naukukonsertti ovella. Jos suunnilleen kahdeksasta eteenpäin illalla tulee kotiin, voi olla varma, että ovesta syöksyy kissa. Päiväsaikaan Mindyn rappuhimo on sentään vähän hillitympi.


Sängyssä on hauskaa juosta postipakettinarun perässä, mutta sitäkin ihanampaa nykyään on syöksyä peiton alla vilistävän möykyn kimppuun. Mindy ilmaisee selvästi, milloin on peittoleikin aika. Jos siltä haluaisi kiireessä välttyä, kannattaa pysyä kaukana sängystä. Sängyn lähistöllä liikkuvan hahmon havaittuaan Mindy juoksee tuhatta ja sataa sängylle odottamaan leikkiä. Muutamaan kertaan Mindystä on tullut hyvin omalaatuinen ääni, kun se tekee nopean ja pitkän syöksyn peiton päällä. *Fop* - aivan kuin Mindy vetäisi nopeasti ilmaa suuhunsa ja henki salpautuisi hetkeksi. Ei se ainakaan Mindyä häiritse, mutta kuulostaa hauskalta ja ihmeelliseltä. Yhtä lailla peittoleikkiin kuuluu syvälle silmiin katsominen (oikein sellainen rakastunut katse) ja kasvoihin voimallisesti puskeminen.


Parvekkeellakin tarkenee taas ainakin hetken aikaa. Ei Mindy suinkaan joka kerta ulos mene, vaikka kuinka olisi vaatinut. Siellä on varmaan vääränlainen tuulenvire tai jotain. Vilpoinen kissa saa yhä parvekkelta palattuaan lämmittelyhalipörrötyksen.



Mindy sai Myrskyltä sekä Paavolta ja Harmilta  tunnustuksen, jollainen annetaan blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Tämä taas näyttää ehtineen joka toiseen blogiin, joten jääköön taas jakamatta. Es ist ganz schön, dass es auf Deutsch ist. Es würde noch schöner sein, ob ich auf Deutsch schreiben könnte. Meniköhän tuo edes oikein?


-S

maanantai 6. helmikuuta 2012

Kunnossa


Uskaltaako sitä edes sanoa, kun viimeksi vointi romahti juuri, kun riemuitsin vilkkuluomien vetäytymisestä. Mutta sanotaan nyt kuitenkin: kaikenlaisten testaustenkin perusteella Mindy on terve kissa. Tänään tulivat viimeisetkin tulokset. Ei ollut edes varsin yleistä ja aikuisilla usein oireetonta giardiaa eikä muitakaan samalla testattuja, kuten kryptosporidioosia tai stafylokokkia. Ei kertakaikkiaan mitään aerobic-bakteeria eikä zumbaakaan (vai olisiko olleet aerobiset mikrobit kuitenkin).

Lääkärin yhtenä veikkauksena on autoimmuuniperäinen suolistotulehdus, koska kortisonipiikki paransi vointia. Vaihtoehtoisesti syynä on ollut virustartunta. Aika epämääräiseksi arvailuksi jää tämänkin sairastelun syy.

Tänään oli taas vähän verta kakassa, mutta edelleen uskon sen johtuvan esimerkiksi limakalvojen kuivuudesta ja kovasta kakasta. Soitan vielä varmuuden vuoksi lääkärille asiasta. Mindyn vessakäynnit sujuvat kuitenkin ihan hyvin pinnistelemättä ja vesikin maistuu vähän entistä paremmin. Piimä se vasta herkkua onkin, joskaan ei niin herkkua että sitä söisi mistään muualta kuin kämmeneltä.

Loppukevennykseksi kissojen mitä ihmeellisimpiä nukkumisasentoja.

-S